Kuten ensimmäisen 45 minuutin perusteella odotin, ei Australiasta ollut jälkimmäiselläkään puoliajalla Saksan haastajaksi. Socceroosien pelaaminen jatkui ilman minkäänlaista ajatusta, kun punainen lanka oli kadoksissa koko joukkueelta.

Päävalmentaja Pim Verbeekiä on kritisoitu liian puolustusvoittoisesta taktiikasta, mutta MM-kisoihin selviytyminen piti kritiikin jossain määrin aisoissa. Kun Verbeekin taktiikalla tulee turpiin 4–0, on varmaa, ettei aussimedia kohtele hollantilaista kovinkaan suopeasti. Ottelu Saksaa vastaan osoittikin selkeästi Verbeekin puutteet valmentajana: puolustusorientoituneella hollantilaisella ei ollut tappioasemassa minkäänlaisia jippoja, joilla olisi noustu uudelleen mukaan otteluun tai edes taisteltu kunniallisesta lopputuloksesta.

Socceroosien kannalta oli huolestuttavaa, ettei joukkueesta välittynyt katsojan silmään kova työmoraali ja loppuun asti yrittäminen, jotka tulivat tutuiksi neljä vuotta sitten. Tuolloin Guus Hiddink sai Socceroot uskomaan mahdollisuuksiinsa joka ottelussa ja Australia oli kaikissa otteluissaan loppuun asti kamppailemassa voitosta. Tämäniltaisella esityksellä Etelä-Afrikasta ei ole tuliaisina kuin kolme tappiota kaamealla maalierolla. Verbeekillä kun ei ole samaa taikaa, joka saisi pelaajat ylittämään itsensä.

Ottelun jälkeen alkaa vaikuttaa itse asiassa siltä, ettei valmentaja itsekään uskonut joukkueen mahdollisuuksiin Saksaa vastaan. Verbeek heitti kentälle kokoonpanoon, jota pidettiin australialaismediassakin yllättävänä, koska useampi hyökkäyspään tärkeä pelaaja – Kewell, Bresciano, Kennedy – kulutti vaihtopenkkiä.

Hollantilaisvalmentajan uskonpuute taisi vaikuttaa myös pelaajiin, sillä yhtä hengetöntä Australiaa ei ole nähty kentällä vuosiin. Australian jalkapalloliiton kannattaisikin hankkiutua Verbeekistä mahdollisimman nopeasti eroon, koska hänen potkimisensa pellolle herättäisi taatusti joukkueen. Eikä ratkaisu tulisi edes kalliiksi. Hollantilainen näet suuntaa kisojen jälkeen Marokkoon levittämään puolustusvoittoisen jalkapallon ”ilosanomaa”.