Saksan ja Australian välisen MM-ottelun ensimmäinen puoliaika osoitti, etteivät Socceroosien kannattajat turhaan haikaile hollantilaisvalmentaja Pim Verbeekin edeltäjää Guus Hiddinkiä. Valmentajavelhon opissa Etelä-Korean menestysjoukkueessa 2002 ollut Verbeek yrittää tehdä Australian kanssa saman kuin edeltäjänsä neljä vuotta aiemmin…mutta yritykseksi näyttää jäävän, eikä edes hyväksi sellaiseksi.

Vaikka Hiddinkin aikana panostettiin tiukkaan puolustukseen, oli pelaajilla myös lupa hyökätä. Verbeek sen sijaan on luonut ylivarovaisen puolustustaktiikan, jossa Australian kenttäryhmitys vaikuttaa olevan jälleen kerran enemmän 4-6-0 kuin odotettu 4-2-3-1. Saksa on saanut rauhassa rakentaa tilanteita, kun aussit eivät ole saaneet riittävästi painostettua valkopaitoja. Tiukka puolustus on myös jäänyt haaveeksi, kun pelaajat ovat hukassa hollantilaisvalmentajan neronleimauksen tuloksena.

Verbeekin pelaajavalinnat ovat olleet myös mielenkiintoisia. Jos tarkoituksena on pelata pitkää palloa hyökkäykseen, eikö lähemmäs kaksimetrinen Joshua Kennedy olisi parempi valinta yksinäiseksi kärkimieheksi Tim Cahillin sijaan. Vaikka Everton-pelurilla on uskomaton ponnistusvoima, antaa hän pituudessa liikaa tasoitusta saksalaistoppareille.

Kennedyn kentällä olon myötä Cahill pääsisi myös paremmin hyödyntämään taustanousuja pelatessaan kärkimiehen takana. Tällöin Jason Culina voisi ottaa oman paikkansa keskikentän pohjalla, jolloin ankkurikaksikossakin olisi enemmän taitoa rakentaa peliä. Nyt Culina on joutunut laskeutumaan alas hakemaan palloja, kun niitä ei ole muuten saatu pelattua ylemmäs.

Jos on niin ikään tarkoitus panostaa erikoistilanteisiin, on suorastaan nerokasta, että taitavimmat erikoistilannemiehet Harry Kewell ja Mark Bresciano seuraavat ottelua vaihtopenkiltä. Ikävää, ettei tänä iltana velho saavu pelastamaan vanhan Disney-klassikon tavoin Mikki Hiirtä pulasta.