Veikkausliigaa on pelattu seitsemän kierrosta. Todellakin, nyt alkaa jo tottua käyttämään sanaa “kierros” siinä merkityksessä kuin sitä yleensä käytetään Euroopassa: eli kukin joukkue pelaa yhden ottelun määrätyn ajanjakson sisällä, yleensä viikonlopun. Kokonaiset kierrokset ovat erinomainen asia ja auttavat jäsentämään kauden kulkua. Lisäksi televisionti on ollut erittäin piristävä asia koko liigan seuraamisen kannalta. En vieläkään oikein pysty käsittämään sitä, että kaikki ottelut on todellakin mahdollista katsoa television kautta. Lähetykset on myös toteutettu hyvin.

Liigan alku on ollut mielenkiintoinen tilastojenkin valossa. Vierasvoittoja on tullut enemmän kuin kotivoittoja. Ja Inter, joka on laukonut joukkueista eniten, on sarjataulukossa toiseksi viimeisenä. JJK on taas laukonut ylivoimaisesti vähiten, mutta joukkue pärjää kuitenkin ihan mukavasti. Myös pelillinen hengenheimolainen Honka on laukonut yllättävän vähän.

Mikä joukkue on ollut alkukauden suurin yllättäjä? Vastaus on helppo, se on kolmantena sarjassa keikkuva KuPS. Moniin, moniin vuosiin savolaiset eivät ole aloittaneet liigakautta näin hyvin. Tosin tässä vaiheessa on syytä korostaa, että joukkue on pelannut viisi kotipeliä ja vain kaksi vieraspeliä. Sillä on oikeasti vaikutusta. Lisäksi vastustajat eivät ole osanneet arvioida keltapaitojen keskikentän dramaattista tasonnostoa; nyt ratkaisijoiksi on muistakin kuin Dicksonista. Vaikutusta on myös ollut onnella. Sekä Interiä että Tepsiä vastaan joukkue ei yksiselitteisesti olisi ansainnut voittoa, vaan ottelut olisivat voineet päättyä toisinkin. Vastaavasti murskatappiossa HJK:ta vastaan KuPS ei olisi selvinnyt edes paremman onnen ansiosta.

Jatketaan kyselylinjalla: mikä joukkue on tämän hetken suurin mestarisuosikki? Itse vastaan HJK. Helsinkiläiset ovat pelanneet peliä, jossa on merkkejä kansainvälisestä tasosta. Vielä on parannettavaa, mutta loukkaantumisetkaan eivät ole menoa kummemmin haitanneet ja Klubin syöttöpeli toimii paikoin murhaavan tehokkaasti juuri silloin kuin pitää. Ennen kaikkea HJK:n potentiaali on suurempi kuin muilla joukkueilla. Muut joukkueet, siis käytännössä Honka ja TPS, ovat tuttuun tapaansa kompuroineet heikompiaan vastaan ja sortuneet tehottomuuteen. Nämä ovat osittain myös henkimaailman juttuja. Mikä erottaa suurseuran suurseurasta? HJK on historian valossa Suomen ainoa todellinen suurseura, vähän kuin Saksassa Bayern München.

Kiitokset muuten myös Klubin uusille kokosinisille kolmospaidoille, joita joukkue on käyttänyt jo kahdessa vieraspelissään. Asu on hieno.

Liigassa HJK:n toinen peräkkäinen mestaruus on todennäköinen, mutta menestymistä Euroopassa ei ainakaan tällä kaudella kannata erityisesti odottaa. Sinivalkoiset jäivät niukimmalla mahdollisella tavalla sijoittamattomien ryhmään Mestarien liigan karsinnoissa. Kazakstanilaisseura Aktoben kanssa joukkuepisteet olivat samat, mutta Aktobe oli kerännyt enemmän pisteitä viime kauden eurourakastaan. Tätä se viime kauden Vetra-tappio teetti. Euroopan kiertueen suhteen ei siis kannata olla turhan toiveikas. Kaikki on toki aina mahdollista, mutta tällä kertaa Klubi voi tippua heti kättelyssä häviämällä “niille keille pitikin hävitä”.

Entä suurin putoamissuosikki? IFK Mariehamn. Joukkueessa on vähän viime kauden RoPS:n tunnelmaa. Aivan yhtä kuriton ei miehistö ole, ja ongelmat ovat osittain muualla, mutta hieman sekavalta ahvenanmaalaisten touhu vaikuttaa. Sensaatiomaisen, omien taitojen rajoilla pelatun viime kauden jälkeen heiluri on vaihtanut paikkaa. Tasaisessa sarjassa pienelläkin muutoksella on merkityksensä. Muukalaislegionan puolustus ei toimi viime kauden malliin, kokoonpano elää, otteet ovat ailahtelevia, eivätkä hyökkääjät saa tehtyä maaleja. Nämä eivät ole niin radikaaleja ja ehdottomia piirteitä kuin miltä ne tällä tavalla sanottaessa kuulostavat, mutta totta on, että suhteessa muihin joukkueisiin IFK on menettänyt joka osa-alueella asemiaan. Sarjan tyvipää on myös entistä tasaisempi. Mutta IFK ei todellakaan ole varma putoaja. Se on vain niukasti suurin putoajasuosikki, mutta myös muita vahvoja ehdokkaita on, suurimpana haastajana AC Oulu. Jos ahvenanmaalaiset saavat tuurilla tai taidolla pari voittoa putkeen, kaikki on taas hyvin saarivaltakunnassa.

Ja tietysti Inter on jäänyt alkukaudesta negatiivisesti mieleen. Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan mene Interin ongelmiin. Siinä menisi aivan liian pitkään. Ehkä joskus toiste.

Otsikon kysymykseen oma vastaukseni on Veikkausliiga. MM-kisoissa kun Suomi ei tällä kertaa satu olemaan mukana. Toki sitä varmaan kisoja tulee katsottua, mutta luulen että paljon pelejä jää myös väliin, kun kotimaista liigaa pelataan kisojen aikana. Hyvä juttu on se, että liigan alkamisajat sopivat mainiosti yhteen Etelä-Afrikan pelien kanssa (ehkä Veikkausliiga on tästä erikseen neuvotellut FIFA:n kanssa?), mutta aina pitää huomioida myös se, että ihmisellä saattaa olla, vaikka se niin ihmeelliseltä kuulostaakin, elämää myös jalkapallon ulkopuolella. Toki jos mennään syvällisyyksiin, lopulta elämä on tietenkin vain osa jalkapalloa.

Voisi siis vaikkapa Pohjois-Koreaa sympata ja ehkä Argentiinaakin, koska Maradona niitä valmentaa. Aika usein sitä pitää joku suosikki yrittää löytää, sillä neutraalina katsojana olemisessa jotain jää aina puuttumaan.