Mitä hyvää on Lahdessa? Yritetään olla positiivisia ja kysytään näin. Uusi Lahti Cup on varmaankin vastauksista ensimmäisiä. Lahden Suurhallissa pelattiin tänä talvena kautta aikojen 30. suomalaisten huippujoukkueiden halliturnaus. Mutta maineikkaan kilpailun juhlahuumassa oli nurja puolensa. Tällä kertaa Suurhallin tunnelma sähköistyi heti kättelyssä, kun ohjelmavihkosen pääkirjoitus pelotteli turnauksen lopettamisella. Käy miten käy, Lahti-cup on legenda. Eivätkä legendat hevillä kuole.

Mutta mennäänpä kentän puolelle. Täytyy tunnustaa, että olin itse paikalla vain perjantain ja lauantain. Siinä ajassa kyllä silti näki kaikenlaista. Varsinkin lauantai oli mielenkiintoa täynnä. Päällimmäisenä muistiin palautuu Jari Litmasen - joka on luonnollisesti myös yksi vastaus alun Lahti-kysymykseen - erikoinen maali Hakaa vastaan. Litmasta odotti tyhjä maali, jonne keskitys oli tarkoitus helposti ohjata, mutta kosketus jäi heikoksi. Kesti minuutteja, pallo vieri ja vieri ja vieri - ja vieri - ennen kuin viimein ylitti maalilinjan. Oho! Ja minä kun en edes toivonut näkeväni Littiä tänä viikonloppuna. Jotenkin tuo osuma muistuttaa Zinedine Zidanen pilkkua 2006 MM-finaalissa. Tehdään juuri se tarvittava, ei enempää.

Muitakin valoisia asioita tulvii mieleen. Valkoisesta FC:stä mustaan FC:hen siirtynyt maalitykki Pekka Sihvola sai hyvän vastaanoton lahtelaisyleisöltä. Lahden hyökkäys oli tutusti vaarallinen, mutta puolustuksesta puuttuu vielä paljon pelaajia. Ja kun hypätään tästä saman tien käsittelemään muita joukkueita, samoin KuPSin hyökkäyspäässä on paljon potentiaalia. Sopimuksen saanut nigerialaiskärki ei tosin vakuuttanut, eikä Samuli Kaivonurmea vielä kentällä nähty. Mutta HJK:sta siirtyneen Petri Oravaisen myötä luovuudesta ei ole pulaa.

Valkeakosken Hakan kokoonpanossa oli paljon outoja nimiä ja koskilaisten peli jäi ailahtelevaksi. Silti joukkue oli lähellä finaalia. Mielenkiintoista on nähdä, riittääkö Xhevdet Gelan ja lukuisien nuorten taso. Toinen pirkanmaalainen TamU taas oli esillä etenkin Tuomas Haapalan ansiosta. Uuden tulokkaan peli-innosta nähtiin edustavaa todistusaineistoa HJK:ta vastaan pelatussa välierässä. Ottelu oli turnauksen moraalinen finaali. Se ratkesi rangaistuspotkukilpailussa, kun Sebastian Sorsa ja Medo vetivät vesiperän. United oli aikaisemmin mennyt johtoon hyvin epätavallisella maalilla. HJK-veskari Ville Wallén oli ottanut puolustajan palautuksen laittomasti käsiinsä, ja Aleksei Kangaskolkka pääsi tykittämään epäsuoran vaparin sisään - alle kymmenestä metristä! Sinipaidat voittivat lopulta koko roskan, kun Lahti kaatui loppuottelussa. Ratkaisevan maalin iski pilkulta juuri Kangaskolkka.

Entä muut seurat? Viljandi Tulevikista en osaa sanoa mitään järkevää, joten jätän sanomatta. (Divaritasoisia virolaissymppiksiä.) Lahtelainen City Stars puolestaan voitti lauantain sijoitusottelussa PoPan, ja tekikin sen ansaitusti. PoPan peli oli yksi viikonlopun pettymyksistä. Katsojan näkökulmasta vaaleansinisten parhaimmistoa oli peikkomainen maalivahti Peter Huuhka.

Klubi jäi vielä mainitsematta. Se on totta kai suurin ennakkosuosikki tulevaan kauteen. HJK hallitsi kaikki otteluitaan, myös TamU:a vastaan. Tuossa ottelussa Juho Mäkelä loukkaantui lievästi ja joutui olemaan poissa pronssiottelusta. Mäkelä on viime päivät ollut siirtohuhujen kohteena. Ei ole varmaa, olisiko HJK:lle ollut hyötyä mahdollisesta Portugalin-siirrosta. Kaikki riippuu tietenkin rahasummasta. Joka tapauksessa on hienoa, etteivät sinivalkoiset ole yhtään heikentyneet viime kaudesta - toisin kuin mestari Inter vuosi sitten.