Nuorien pelaajien varassa kisoihin

09.06.2010 - Janne Yksjärvi

Yhdysvaltain joukkue koostuu pääosin nuorista pelaajista, sillä joukkueessa on vain 11 pelaajaa, joilla on yli 30 maaottelua tilillään ja kahdeksalla pelaajista on vain 13 maaottelua, valtaosalla vähemmän. Lisäksi joukkuetta valmentaa "kakkosvaihtoehto", joskin menestyksekkäästi.

Joukkueen vahvuus näyttää olevan valmennustiimi, sillä Confederations Cupissa vuosi sitten irtosi kakkossija muun muassa Espanja-voiton avulla. Myös karsinnat sujuivat mallikkaasti, sillä karsintasarjasta irtosi kärkipaikka. Toisaalta taas harjoitusottelut, joissa Bob Bradley on peluuttanut vähän maajoukkuekokemusta omaavia pelaajia, ovat sujuneet heikommin. Puolustus on vuotanut kaikkia muita paitsi El Salvadoria ja Turkkia vastaan, jotka joukkue voitti 2-1 -lukemin. Toisaalta joukkue on onnistunut maalinteossa jokaisessa ottelussa, joten valoa on tunnelin päässä. Puolustus on vain saatava tasolle, jolla se oli viime vuoden puolella. Turkki-ottelussa se alkoi olla jo paremmassa kuosissa, mutta paljon on vielä tehtävää.

Puolustuspelaaminen kuntoon

Harjoitusotteluiden heikko puolustuspelaaminen on yllättävää, sillä joukkueella on vahva ja kokenut puolustus sekä puolustava keskikenttä. Toisaalta maalivahtiosasto on yleensä hyvällä tasolla, mutta kuten Manchester-vuodet osoittivat Brad Howard pelaa ajoittain ailahtelevasti. Hän on silti ykkösvaihtoehto tolppien väliin ohi Brad Guzanin.

Puolustuksen ja koko joukkueen ehdoton johtohahmo on kapteeni Carlos Bocanegra. Lisäksi hän pystyy pelaamaan tarpeen vaatiessa myös keskikentällä ja tekee tasaisin väliajoin myöskin maaleja. Toppariparina aloittaa Oguchi Onyewu, joskin miehen pelikunto on Turkki-ottelun jälkeen kysymysmerkki lievän loukkaantumisen vuoksi. Onyewu pelasi hyvän ottelun, kunnes loukkaantui. Hän oli pitkään poissa viime kaudella, mutta se ei otteissa näkynyt. Tälle pelipaikalle on muutamia vaihtoehtoja, muun muassa Jay DeMerit ja Jonathan Spector, Vasemmalla laidalla pelaa joukkueen kokeneimpiin pelaajiin kuuluva Steve Cherundolo, joka pystyy myös pelaamaan Bradleyn suosimassa 4-4-2 -taktiikassa puolustavaa keskikenttäpelaajaa. Oikealla pelaa Jonathan Bernstein. Puolustus on yleisellä tasolla kovaa luokkaa, mutta ailahteleva. Toisaalta puolustavien keskikenttäpelaajien ansiosta se ei ole niin haavoittuvainen.

Hyökkäys yhden miehen varassa - keskikenttä joukkueen toivo

Oikealla pelaa Clint Dempsey, joka on erittäin tärkeä linkki Yhdysvaltain joukkueen keskikentällä pystyen rakentamaan hyökkäyksiä ja viimeistelemään tilanteita pienessäkin tilassa. Seurajoukkueessaan Dempsey on tottunut myös pelaamaan muilla paikoilla keskikentällä, joten Bradley pystyy myös muuttamaan taktiikkaa hyökkäävämpään suuntaan siirtäen Dempseyn keskelle ja laittamalla toisen hyökkäävän pelaajan laidalle, kuten viimeisimmässä harjoitusottelussa Turkkia vastaan. Tässä pelissä Bradley käytti 4-4-1-1 -taktiikkaa, joka osoittautui hyväksi valinnaksi.

Landon Donovan on avainasemassa keskikentällä, pystyen pelaamaan millä tahansa paikalla. Toisaalta tarpeen vaatiessa Donovanin voi laittaa toiseksi kärkipelaajaksi, sillä kuten miehen maaottelusaldo näyttää toteen, Donovan on erittäin kykenevä viimeistelemään hyökkäyksiä. Varman avauksen miehistöön kuuluu myös valmentajan poika, Michael Bradley, joka on keskikentällä yksi vahvimmista yhdysvaltalaisista pelaajista. Hänen parinaan pelannee Benny Feilhaber, jos Bradley ei peluuta häntä vasempana laitalinkkinä. Joka tapauksessa Bradley kuuluu joukkueen keskikentälle, ja on erittäin hyvä puolustavassa roolissa. Vasemmalle DaMarcus Beasley on ykkösvalinta, mutta Bradley on peluuttanut miestä myös keskellä hyökkäävässä roolissa. Jos Bradley käyttää Yhdysvalloille sopivaa 4-4-1-1 -muodostelmaa keskikentällä nähdään myös Jose Torres tai Ricardo Clark.

Hyökkäys on Yhdysvaltain joukkueen heikoin osa-alue. Jozy Altidore on ainoa, joka voi olla varma pelipaikastaan. 4-4-2 -taktiikassa Edson Buddle aloittaa toisena hyökkääjänä, pitkälti austraaliaa vastaan ampumiensa kahden maalin ansiosta. Muutoin hyökkäyskalusto on kapea ja Bradley saattaa hyvinkin peluuttaa keskikenttäpelaajia, kuten Donovan, kärjessä. Charlie Daviesin poisjäänti viime vuotisen auto-onnettomuuden vuoksi oli todella paha takaisku joukkueelle. Lisäksi Brian Chingin jättäminen joukkueesta oli erikoinen veto Bradleyltä.

Puolustuksen epätasaisuuden ja hyökkääjien puuttuessa USA on pahoissa ongelmissa, lisäksi kysymysmerkin muodostaa joukkueen maalivahdit. Bradley kuitenkin on osoittanut kykynsä luotsina, joten joukkue on yksi potentiaalisista mustista hevosista.