Vihreäpaidat luottavat nopeuteen ja yhteistyöhön

09.06.2010 - Pekka Stenlund

Neljään edelliseen MM-lopputurnaukseen osallistunut Meksiko on kokenut joka kerta tylyn kohtalon. Kun jatko-ottelut alkavat, alkulohkossaan hyvin pelanneet vihreäpaidat joutuvat pettymään ja lähtevät kotimatkalle. Etelä-Afrikassa El Trin tavoitteena on parantaa menneitä suorituksia ja nousta puolivälieriin.

Vaikeuksien kautta kisoihin

Vähältä kuitenkin piti, ettei Meksikoa olisi nähty lainkaan MM-kisoissa. Saksan kisojen jälkeen maajoukkue ajautui kriisiin kokeillen kolmea eri päävalmentajaa, jotka käyttivät yhteensä yli 80 pelaajaa. Etenkin Sven-Göran Eriksson hämmensi soppaa niin ansiokkaasti, että vihreäpaidat olivat täydellisesti hukassa.

Hätiin kutsuttiin vapaana ollut Javier Aguirre, joka oli pelastanut Meksikon jo kerran aikaisemminkin, tuolloin vuoden 2002 MM-kisoihin. Meksikolaisluotsi sai herätettyä joukkueen, joka raivasi tiensä Etelä-Afrikkaan Yhdysvaltain vanavedessä. Harjoitusotteluissa nousuvire on jatkunut: Meksiko kaatoi kisoihin osallistuvista maista Chilen ja Italian sekä pelasi tappioista huolimatta pirteästi Englantia ja Hollantia vastaan.

Joukkuepeli kaiken a ja o

Meksiko osaa puolustaa tiukasti joukkueena ja ryhmässä on taitavia pelaajia, jotka voivat ratkaista yksilösuorituksillaan ottelun. Aguirren taktiikassa perusteesit ovatkin tiivis puolustuspeli ja nopeat laajan rintaman hyökkäykset.

Kenttäryhmittymä rakentuu periaatteessa muotoon 4-3-3, mutta vastustajan pitäessä palloa Meksiko vetäytyy kilpikonnaksi 5-4-1-taktiikan mukaisesti, kun taas hyökkäyksiin lähdetään enemmänkin muodostelmassa 3-4-3. Olennaista on pelaajien oikeanlainen liikkuminen joukkueena, jolloin puolustettaessa vihreäpaidoilla on aina riittävästi pelaajia pallon alla, hyökätessä sen sijaan syöttömahdollisuudet ovat lukuisat.

Kuka on viimeinen lukko?

Eräs Meksikon ongelma-alueista on maalivahtipeli. Guillermo Ochoa on nimellisesti ykkösveskari, mutta nuori torjuja on esiintynyt alavireisesti niin seura- kuin maajoukkueessa. Harjoitusotteluissa peliaikaa ovatkin saaneet Ochoan lisäksi Luis Ernesto Michel ja kokenut Óscar Pérez, joka oli Aguirren ykkösvalinta kahdeksan vuotta sitten. Lopullinen valinta tehtäneen Ochoan ja Pérezin välillä. Harjoitusotteluiden perusteella konkari on vahvemmilla.

Puolustuksen keskustan muodostavat Francisco Rodríguez ja Ricardo Osorio, joista kookas PSV-toppari hoitaa pääpallot ja pienikokoisempi Osorio loistaa hyvällä liikkumisellaan. Niklas Moisanderin aisaparina AZ Alkmaarissa pelaava Héctor Moreno ja intohimoinen maalin suojelija Jonny Magallón ovat päteviä varamiehiä.

Puolustuksen vasemmalla laidalla pelaa viime kisojen tapaan Carlos Salcido, joka on luotettava pelaaja molempiin suuntiin. Oikealla on yllätyskortti Paul Aguilar, maajoukkueessa jo kaksi maalia viimeistellyt nopea ja hyökkäysvoimainen laitapuolustaja.

Puolustajat valtaavat keskikentän

Puolustuksen johtaja pelaa keskikentällä: Rafael Márquez ottaa puolustavan roolin keskikentän ankkurina. Koko joukkueen peliä ohjaava kapteeni on eräänlainen libero, joka laskeutuu tarvittaessa toppariparin tasalle, jolloin laidallakin pelannut Osorio voi puolestaan levittää peliä.

Márquezin vasemmalla puolella pelaa terrierimäinen Gerardo Torrado, joka tekee kaikkensa voittaakseen pallon takaisin omalle joukkueelleen. Oikealla puolestaan juoksee energinen Efraín Juárez, joka on oikeastaan hyökkäävä laitapuolustaja. Tarvittaessa hän vaihtaa paikkaa alempana pelaavan Aguilarin kanssa, mikä tuo lisävaihtelua vihreäpaitojen hyökkäyksiin.

Israel Castro on oivallinen varamies keskustaan, sillä voimakas keskikenttäpelaaja jaksaa puolustaa koko peliajan osallistuen myös hyökkäyspeliin.

Hyökkäyksessä riittää juoksuvoimaa

Kolmen miehen hyökkäyksessä panostetaan nopeuteen. Vasemmalla laidalla viilettää Andres Guardado, oikealla Giovani dos Santos ja keskustassa Javier Hérnandez. Teknisesti taitava kolmikko liikkuu vastustajan kenttäpuoliskolla äärimmäisen vikkelästi ja aiheuttaa kovalla liikkeellään vastustajalle ongelmia.

Deportivossa pelaava Guardado on tosin kärsinyt kauden aikana loukkaantumisista, eikä hän ole pelannut harjoitusotteluissa suuria minuuttimääriä. Jos taituri ei ole täydessä pelikunnossa, dos Santos siirtyy vasemmalle ja Carlos Vela ottaa paikan oikealla.

Vaihtopenkillä riittää lisää reservejä hyökkäyspäähän. Oikealle laidalle ovat tarjolla vauhtikone Pablo Barrera ja harjoitusotteluissa maalijyvän löytänyt Alberto Medina. Juonikas Guillermo Franco on hyvä vaihtoehto keskelle, kun taas vapaisiin rooleihin tottuneet kehäketut Adolfo Bautista ja Cuauhtémoc Blanco ovat kotonaan millä paikalla tahansa.

Meksikossa on potentiaalia olla kisojen yllätysjoukkue, jos ryhmä pystyy toteuttamaan taktiikkansa eikä pelaajiin iske turnausväsymys. Toisaalta historia saattaa vallan hyvin toistaa itseään, jolloin Meksiko tipahtaa jälleen kerran neljännesvälierässä.