Riittävätkö Japanin rahkeet?

09.06.2010 - Joonas Heinonen

Japani varmisti paikkansa Etelä-Afrikan MM-lopputurnaukseen jo hyvissä ajoin. Joukkue on ehtinyt hioutua hyvin yhteen, sillä pääosin kotimaan J-liigan pelaajista koostuva ryhmä on pelannut yhdessä jo yhdeksän maaottelua tämän vuoden puolella. Tulosten valossa viimeaikaiset otteet eivät kuitenkaan ole olleet Japanille suotuisia, joten valmentaja Takeshi Okadalla riittää vielä työmaata. Joukkueen tavoitteena on kuitenkin jatkopaikka tasaisesta E-lohkosta.

Japani osallistuu kesällä neljänteen perättäiseen MM-lopputurnaukseen. Toistaiseksi paras sijoitus on kotikisoista 2002, jolloin tie katkesi neljännesvälieriin. Etelä-Afrikassa joukkue taistelee jatkopaikasta Hollannin, Tanskan ja Kamerunin kanssa.

Kotimaisin voimin liikkeellä

Japanin tämän vuoden MM-ryhmä ei ole yhtä kansainvälinen kuin aiempina vuosina. 23 pelaajan miehistöstä vain viisi kaveria tienaa elantonsa neljän saaren ulkopuolella. Toisaalta pitkän linjan konkarit, Shunsuke Nakamura ja Junichi Inamoto palasivat jäähdyttelemään kotimaahansa vasta tänä keväänä.

Japani on liikkeellä melko kokeneella joukkueella, ja avauskokoonpanon keski-ikä heilahtaa reilusti päälle 26 ikävuoden. Toisaalta joukkueen vahvimmat aseet tulevat olemaan nuoret hyökkäyspään pelaajat Keisuke Honda, Shinji Okazaki ja Takayuki Morimoto.

Lähes 300 maaottelun alakerta

Maalinsuulle tarjolla on kokemusta isolla koolla. Viime aikoina ykkösmaalivahtina pelanneella Seigo Narazakilla on maaotteluita vyöllään 76, ja loukkaantumisista kärsineellä Yoshikatsu Kawaguchilla puolestaan huikeat 116.

Puolustuslinja sen sijaan on erittäin hyvin tasapainossa. Kokeneen toppariparin muodostavat 32-vuotias kapteeni Yuji Nakazawa ja brasilialaissyntyinen Marcus Tulio Tanaka. Laidoille puolestaan on tarjolla nuorta osaamista. Oikeana laitapakkina pelaa juuri Schalken kanssa sopimuksen tehnyt, vasta 22-vuotias Atsuto Uchida ja vasemmalla reilun vuoden vanhempi Yuto Nagatomo.

Jumalaiset laiturit

Keskikentän peli perustuu Japanilla pitkälti nopeisiin laitahyökkääjiin. Niin Nakamura kuin Hondakin ovat parhaimmillaan maailman eliittiä vauhdikkaissa nousuissa. Lisäksi molemmat ovat tunnettuja erikoistilannespesialisteja.

Keskikentän pohjalla/keskustassa fyysisempää roolia hoitavat Wolfsburgin Makoto Hasebe rinnallaan kokenut Yasuhito Ēndo. Vaihdosta Okadalla on heittää kehään muun muassa Inamoto sekä Grenoblen Daisuke Matsui.

Yksi kärki ylitse muiden

Hyökkäyspäässä huomio keskittyy lähes yksinomaan Okazakiin. 24-vuotias Shimizu S-Pulsen kärkimies on nakuttanut maajoukkueelleen 16 maalia 26 ottelussa. Okazakin vierellä Okadan 4-4-2 -muodostelmassa avaa todennäköisesti kokenut Keiji Tamada. Joukkueen mustaksi hevoseksi voinee nostaa toukokuun alussa 22-vuotta täyttäneen Morimoton.

Hyökkääjäosasto on kenties Japanin heikoin osa-alue, ja voikin olla, että maalinteko jää yllättävän paljon laitapelaajien vastuulle. On mielenkiintoista nähdä, luottaako Okada tuttuun ja turvalliseen 4-4-2:een, vai nostaako hän esimerkiksi Hondan piilokärjen paikalle, jolloin kentällä olisi eräänlainen 4-4-1-1 -muodostelma.

Jatkoonpääsyä mahdoton ennustaa

E-lohko on sen suursuosikin, Hollannin, takana uskomattoman tasainen. Tanska, Japani ja Kamerun ovat kaikki ennakkoon ajatellen potentiaalisia jatkajia. Jos Japani saa maalinteko-ongelmansa kuntoon, voidaan se hyvinkin nähdä 16 parhaan joukossa. Toisaalta, mikäli esitykset jatkuvat Etelä-Afrikassa samanlaisina kuin harjoitusotteluissa, on lohkojumbon titteli käytännössä Japanin. Ainakaan viimeisessä harjoitusottelussa Norsunluurannikkoa vastaan maalia ei kuulunut.