Hyökkäys on paras puolustus

09.06.2010 - Pekka Stenlund

Neljä vuotta sitten Hollannin MM-kisat päättyivät Portugalia vastaan Nürnbergin taistelussa, jossa venäläistuomari jakoi kuusitoista keltaista ja neljä punaista korttia. Oranssipaitojen nuori joukkue ei tuolloin ollut vielä valmis maailmanvalloitukseen, mutta viime EM-kisoissa Oranje antoi myrskyvaroituksen iskuvoimastaan nuijimalla maanrakoon MM-loppuottelijat Italian ja Ranskan. Etelä-Afrikassa Hollannilta jälleen odotetaan näyttävää ja tehokasta hyökkäyspeliä.

Ei ongelmia karsinnoissa

MM-karsinnat Bert van Marwijkin luotsaama joukkue selvitti ongelmitta. Arpaonni oli suonut helpon karsintalohkon, jonka vastustajista ei ollut laittamaan kapuloita oranssipaitojen rattaisiin. Hollanti varmisti kisapaikkansa ensimmäisenä Euroopan maana, eikä kärsinyt otteluissaan lainkaan pistemenetyksiä.

Etelä-Afrikassa vastus on karsintoja huomattavasti kovempi, mutta Onnetar oli pukeutunut oranssiin myös alkulohkojen arvonnassa. Viime MM- ja EM-kisoista poiketen hollantilaiset eivät joutuneet kuolemanlohkoon, vaan vastaan asettuvat Tanska, Kamerun ja Japani ovat ennakkoon arvioituna Hollantia selkeästi heikompia.

Pelinopeus ja taito valttikortteina

Hollannin pelitaktiikassa pelaajat ryhmittyvät EM-kisoista tuttuun muotoon 4-2-3-1, joka saattaa hyökkäykseen panostavalla joukkueella vaikuttaa olevan ajoittain muodossa 4-2-1-3. Oranssipaitojen vahvuuksia taktiikassa ovat pelinopeus sekä monipuoliset ja taitavat pelaajat.

Päävalmentaja van Marwijk on painottanut, että niin pelaajien kuin pallon on liikuttava nopeasti, jotta maalipaikkoja syntyisi. Kun on tilaisuus hyökätä, oranssipaidat eivät jää hieromaan palloa keskialueelle, vaan rakentavat maalipaikan nopeasti. Vastaavasti puolustustilanteessa pyritään nopeisiin pallonriistoihin, joista käynnistetään nopeasti vastahyökkäys. Vaativalla taktiikalla on edellytykset onnistua, sillä Hollannin pelaajat ovat yksi kisojen taitavimmista ja nopeimmista joukkueista.

Puolustus puntarissa

Karsinnoissa Oranjen puolustuslinja ei joutunut heikon vastuksen takia koville, mikä on herättänyt spekulaatiot puolustuksen tason riittävyydestä. Suurin osa pelaajista oli kuitenkin mukana kahden vuoden takaisissa EM-kisoissa, joten kovatasoisista vastustajista on kokemusta.

Edwin van der Sarin lopetettua maajoukkueuransa Maarten Stekelenburg on ykkösvalinta tolppien väliin. Kookas Ajax-vahti ei ole edeltäjänsä veroinen, mutta jos hänen keskittymisensä ei herpaannu, ei oranssipaitojen menestys kaadu häneen.

Puolustuksen keskustassa peliä johtaa Joris Mathijsen, jonka parina karsinnoissa pelasi Andre Ooijer. Kisoissa toiseksi toppariksi noussee kuitenkin Evertonissa hienon kauden pelannut Johnny Heitinga, koska Ooijer on kärsinyt kevätkauden loukkaantumisista. Ilman Heitingaa keskuspuolustus olisi myös auttamattoman hidas, mikä puoltaa Everton-pelurin valintaa.

Puolustuksen vasemmalla laidalla pelaa kapteeni Giovanni van Bronckhorst ja oikealla MM-debytantti Gregory van der Wiel, jotka nousevat ahnaasti tukemaan hyökkäyksiä. Pelaajien puolustustaidot on kyseenalaistettu, mutta topparina uransa aloittanut van der Wiel hallitsee puolustamisen, eikä myöskään keskikenttäpelaajana viime kausina pelannut van Bronckhorst ole puolustajana katastrofi.

Puolustuksen ongelmaksi saattaa kohota vaihtopelaajien puute, sillä loukkaantumisista kärsinyt Khalid Boulahrouz ja Bundesliigassa flopannut Edson Braafheid ovat saaneet kauden aikana niukasti peliaikaa. Myös Mathijsenin menettäminen olisi paha isku, koska kukaan ei varsinaisesti pysty korvaamaan häntä puolustuslinjan johtajana.

Taitoraatajia ja taitopelaajia

Keskikentän pohjalla vastustajilta ottavat luulot pois Mark van Bommel ja Nigel de Jong. Kovaotteiset raatajat suojelevat likaisella työllään puolustusnelikkoa, mutta molemmat osaavat rakentaa myös peliä.

Vaikka Demy de Zeeuw ja Stijn Schaars antavat hyvää taustatukea vaihtopenkiltä, on van Bommel lähes korvaamaton, sillä lukuun ottamatta kookasta Bayern-kipparia keskikentän ankkurit kuuluvat pituuden puolesta mikkihiiriosastoon.

Täyden rintaman hyökkäys...

Keskikentän hyökkääviin rooleihin ja hyökkäykseen Oranjella riittää vaihtoehtoja. Suurin mielenkiinnon aihe onkin ollut se, lähteekö van Marwijk hakemaan tuloksia äärihyökkäävällä vai hieman varovaisemmalla taktiikalla.

Inter Milanissa huikean kauden pelannut Wesley Sneijder on molemmissa tapauksissa keskustassa hyökkäyspelin dynamona jakaen palloa muille ja yrittäen myös itse ratkaisuja. Arsenalissa hyökkääjältä vaadittavaa tehokkuutta oppinut Robin van Persie on yhtä varma valinta "yksinäiseksi" kärkimieheksi, koska hän on kuntoutunut sopivasti kisojen alla täyteen pelikuntoon.

Hyökkäävämmässä vaihtoehdossa oikealla laidalla pelaa Bundesliigassa ja eurokentillä loistanut Arjen Robben, joka pystyy paikaltaan leikkaamaan keskelle ja hakemaan syötön lisäksi vetopaikkoja vasemmalle jalalleen. Vasemmalla pelaava Rafael van der Vaart on kunnostautunut uransa aikana sekä pelinrakentajana että viimeistelijänä, ja hän tekee vasemmalla samaa kuin Robben oikealla.

Yllä mainittu nelikko pelaa keskenään tietynlaista totaalista jalkapalloa, jolloin he kykenevät vaihtamaan ongelmitta paikkoja kentällä tilanteen vaatimalla tavalla. Kun kukaan ei ole sidottu omaan paikkaansa, on vastustajan turha yrittää miesvartiointia.

...vai varovaisempi vaihtoehto

Puolustavammassa vaihtoehdossa työhevonen Dirk Kuyt nousee oikeaan laitaan ja Robben siirtyy vasemmalle. Jos Bayern-laituri ei ole toipunut harjoitusottelussa saamastaan vammasta, säilyttää van der Vaart paikkansa vasemmalla. Vaihtoehdossa hyökkäyspään luovuus hieman kärsii, mutta vastaavasti oikea laita on suojattu paremmin vastustajien hyökkäyksiltä.

Vaihtopenkiltä potentiaalisimpia kentälle tulijoita laidoille ovat nopea Eljero Elia ja taitava Ibrahim Afellay. Klaas-Jan Huntelaar on puolestaan van Persietä suoraviivaisempi hyökkääjätyyppi, joka keskittyy pelkästään maalintekoon. Milan-kärjen ollessa kentällä oranssipaitojen peli muuttuu suoraviivaisemmaksi, koska maalintekijä Huntelaar osaa hyödyntää itselleen tarjoillut paikat.

Taivas rajana

Hollannilla on kaikki eväät edetä kisoissa pitkälle. Taitavat pelaajat ovat motivoituneita, sillä van Marwijkin taktiikka hyödyntää heidän vahvuuksiaan. Joukkueessa vaikuttaa olevan myös hyvä yhteishenki, joten takavuosien egoistiset yhteenotot ovat toivottavasti menneisyyttä.

Oranssipaitojen avainpelaajat ovat kuitenkin loukkaantumisherkkiä ja muutaman tärkeän pelaajan poissaolo saattaisi olla kohtalokasta. Hollannin kohdalla on aina myös vaarana se, että loistavista ennakkoasetelmista huolimatta joukkue alisuorittaa ottelussa, jossa siihen ei ole varaa.