Suosikin viitta hartioilla

09.06.2010 - Erkki Salminen

Yleensä Espanja on lähtenyt kisoihin suurimpien suosikkien varjossa. Monesti sillä on ollut paperilla kova joukkue, mutta juuri kukaan ei silti ole uskonut menestysmahdollisuuksiin. Nyt tilanne on erilainen, sillä hallitseva Euroopan mestari on kisojen ykkössuosikki.

Viimeiset pari vuotta Espanjaa onkin yleisesti pidetty maailman parhaana maajoukkueena ja se on Confederations Cupin kauneusvirhettä lukuunottamatta ollut käytännössä voittamaton. MM-karsinnat joukkue hoiti ongelmitta voittamalla kaikki kymmenen karsintaotteluaan.

Barcelona 7, Real Madrid 5

Barcelona vie tässäkin niukan voiton kilpailijastaan, sillä viime kaudella Barcaa edustaneita pelaajia on mukana seitsemän, kun taas Madridin miehiä viisi. Yhteensä yli puolet joukkueesta tulee siis näistä kahdesta jättiseurasta ja useamman muunkin kisajoukkueen pelaajan on huhuttu kesän aikana siirtyvän jompaan kumpaan suurista.

Maalivahtiosastolla Espanjalla on käytössä kolme sellaista vahtia, joista jokainen olisi ykkösvahti suurimmassa osassa muista kisajoukkueista. Joukkueen kapteenin Iker Casillasin asema on kuitenkin niin kiistaton, että Jose Reina ja Victor Valdes saavat keskittyä seuraamaan pelejä penkin puolelta.

Puolustus voi hyvinkin koostua kokonaan kahden jätin pelaajista. Barcan Gerard Pique on noussut joukkueen ykköstoppariksi eikä Madridin Sergio Ramosillakaan ole kunnon haastajaa oikean pakin paikalla. Toisena topparina luutinee joko Raul Albiol tai Barca-ikoni Carles Puyol.

Jos Vicente Del Bosque peluuttaa puolustuslinjan edessä ankkuripelaaja, paikka on joko Madridin Xabi Alonson tai Barcan Sergio Busquetsin. EM-kisojen tähti Marcos Senna ei päässyt koko kauden aikana entiseen kuntoonsa ja jäi siten tylysti kisajoukkueen ulkopuolelle. Vasemman pakin tontilla sen sijaan saatetaan nähdä edelleen Villarrealin kokenut Joan Capdevila, jonka haastaa Madridin Alvaro Arbeloa.

Huikea hyökkäyskalusto

David Villan ja Fernando Torresin myötä Espanjalla on käytössä kaksi maailman kirkkaimpaan eliittiin kuuluvaa maalintekijää. Samanlaista tilannetta ei ole käytännössä millään muulla maajoukkueella. Kolmas kärki Fernando Llorente on sitten sopivan eri tyylinen isona ja vahvana target-pelaajana, joka puhkesi kukkaan päättyneellä sesongilla.

Ykkösehdokkaat laitureiksi ovat Del Bosquen luottopelaajat David Silva ja Andres Iniesta. Loistokauden pelannut ja koti-ikävänsä vihdoin kuriin saanut Jesus Navas saattaa silti tunkea itsensä väkisin oikealle laidalle, varsinkin kun loukkaantumisten piinaamalla Iniestalla on allaan rikkonainen kausi.

Keskikentän keskustassa Espanjan pelin sydämenä on kenties maailman paras pelinrakentaja Xavi. Myös vaihtopenkiltä löytyy kiitettävästi voimaa, sillä Arsenal-tähti Cesc Fabregasin saattaa olla jälleen tyytyminen penkkimiehen rooliin. Kärkeen löytyy vielä Llorenten lisäksi ratkaisumaaleja iskemään pystyvä Pedro Rodriquez.

Ei juuri heikkouksia

Varsinaisia heikkouksia Espanjan joukkueesta on vaikea kaivaa esiin. Runko on säilynyt pitkälti samana useamman vuoden ja se koostuu käytännössä pelkistä eliittipelaajista, joilla on kova nälkä voittaa myös maailmanmestaruus. Monet pelaajat ovat pelanneet yhdessä myös seurajoukkueissaan ja tuntevat toisensa erinomaisesti.

Valmentaja Del Bosquella ei vielä ole titteleitä maajoukkueen peräsimessä, mutta Real Madridista hänellä on näyttöjä siitä miten tähtisikermä saadaan pelaamaan joukkueena ja menestymään. Del Bosque on myös onnistuneesti varioinut joukkueen ryhmitystä ja pelitapaa, vaikka perussapluuna onkin pysynyt koko ajan samana korkeaan prässiin ja nopeaan lyhytsyöttöpeliin nojaavana.

Pienen kysymysmerkin muodostaa keskikentän pohja, jossa Busquets tai Alonso ei ole ankkurin roolissa samaa tasoa kuin suvereenisti EM-kisoissa esiintynyt Senna. Voittamaton Espanja ei kuitenkaan ole, vaan kisoissa on ainakin puolisen tusinaa joukkuetta, joilla on hyvänä päivänään mahdollisuudet murskata La Furia Rojan MM-haaveet. Hankalimmat kannot ovat etukäteen Brasilia ja Italia. Alkulohkon pitäisi olla läpihuutojuttu, sillä Chile, Sveitsi ja Honduras ovat selvästi kevyempiä joukkueita.