Kultaisen sukupolven jäähyväiset

09.06.2010 - Pekka Stenlund

Neljä vuotta sitten Australia esiintyi MM-kisoissa edukseen laittaen neljännesvälierissä maailmanmestari Italian tiukoille. Tuolloin keltapaitojen kokemus ei aivan riittänyt MM-tasolla, mutta Etelä-Afrikassa Socceroot ovat jälleen valmiina yllättämään, koska joukkueen rungon muodostaa Saksassa arvokasta kokemusta hankkinut kultainen sukupolvi.

Oseaniasta Aasiaan

Vuoden 2006 alussa Australia siirtyi virallisesti Oseaniasta Aasian jalkapalloliiton jäseneksi. Siirto osoittautui onnistuneeksi ratkaisuksi, sillä keltapaidat selvittivät tiensä Etelä-Afrikkaan toisena joukkueena isäntämaan jälkeen. Kisapaikka varmistuikin vakuuttavasti: Socceroot eivät kärsineet ratkaisevassa karsintavaiheessa yhtäkään tappiota ja päästivät ainoastaan yhden maalin.

Australia oli aasialaislohkossaan toki selkeästi kilpakumppaneitaan parempi, mutta pelit AFC:n alaisuudessa olivat silti kovatasoisempia kuin Oseanian alueen karsintaottelut olisivat olleet. Tämä palvelikin hyvin valmistautumista lopputurnaukseen, jossa odottaa kovatasoinen alkulohko kera Saksan, Ghanan ja Serbian.

Joukkuehenki korkealla

Australian vahvuutena on aina ollut vahva yhteisöllisyyden tunne, joka kumpuaa kansallistunteesta. Euroopan sarjoissa ammattilaisena pelaavat australialaiset suhtautuvat ylpeydellä mahdollisuuteen edustaa kotimaataan korkeimmalla mahdollisella tasolla. Tällöin kukaan ei ala sooloilemaan, vaan kaikki puhaltavat yhteen hiileen.

Päävalmentaja Pim Verbeek on pyrkinyt vahvistamaan joukkuehenkeä entisestään lennättämällä miehistönsä ensimmäisenä osallistujamaana Etelä-Afrikan kamaralle. Samalla hollantilainen on sopeuttanut pelaajiaan paikallisiin ilmasto-oloihin ja saanut rauhassa hioa kentällä nähtäviä taktisia kuvioitaan.

Puolustus kaiken perustana

Taktisesti Australian kenttämiehitys rakentuu numerosarjan 4-2-3-1 varaan, jossa korostuu oman maalin varjeleminen. Yksinäistä kärkimiestä myöten kaikki pelaajat osallistuvat puolustamiseen, usein joka keltapaita onkin omalla kenttäpuoliskolla. Hyökkäyksiin lähdöissäkin varmistetaan se, että keskusta ei jää avoimeksi vastaiskuille.

Jälleen erinomaisen kauden Fulhamissa pelannut Mark Schwarzer on loistava maalivahti, jonka läsnäolo nostaa puolustuslinjan itseluottamusta. Hänen edessään ovat viime kisojen tapaan brittikentillä kannuksensa hankkineet Lucas Neill ja Craig Moore. Fyysisesti vahvoja mutta aavistuksen hitaita toppareita auttavat nopeat ja monipuoliset laitapuolustajat: Scott Chipperfield vasemmalla ja Luke Wilkshire oikealla.

Puolustuslinjan ongelmana on kuitenkin pätevien vaihtopelaajien puute - niinpä loukkaantumisiin ei ole varaa. Karsinnoissa vastuuta saanut vasen laitapakki David Carney kuluttaa penkkiä Hollannissa, kun puolestaan Aasian sarjoissa riisinsä tienaavat toppari Michael Beauchamp ja monitoimimies Mark Milligan eivät ole maajoukkueessa peliajasta liiemmälti nauttineet.

Keskikentällä taistelutahtoa ja taitoa

Keskikentän pohjalla puolustuslinjaa suojelevat ja vastahyökkäyksiä käynnistävät Vincenzo Grella ja Jason Culina. Edellinen keskittyy enemmän puolustamiseen, kun taas Culina voi nousta mukaan hyökkäyksiin. Mikäli rikkonaisen kauden pelanneen Grellan fysiikka ei kestä, ovat Blackburn-pelaajan paikalle varalla Mile Jedinak ja Carl Valeri.

Ylempänä keskikentällä töitä tekevät Mark Bresciano, Tim Cahill ja Brett Emerton. Laidoilla pelaavat Bresciano ja Emerton levittävät peliä sekä keskittävät palloa vastustajan maalille unohtamatta puolustusvelvoitteitaan. Valioliigassa maaleja mättäneen Cahillin tehtävänä on nousta päättämään hyökkäyksiä, hän jättää pelinrakentamisen muulle keskikentälle. Verbeekillä on varteenotettavia vaihtoehtoja hyökkääviin rooleihin, kuten AZ Alkmaarin työmyyrä Brett Holman ja teknisesti taitava Richard Garcia.

Yhdellä hyökkääjällä

Hollantilaisluotsia on arvosteltu puolustusvoittoisuudesta, ja hänen kriitikkonsa saivat lisäpontta piikittelyynsä, kun joukkueeseen valittiin vain yksi puhdas kärkimies - Japanin liigassa hyökkäävä Joshua Kennedy. Kookkaan hyökkääjän peliaika riippuu kuitenkin Harry Kewellin terveystilanteesta. Jos Galatasarayssa hyvän kauden pelannut taituri on pelikunnossa, ottanee hän kärkimiehen paikan.

Kennedy on tosin esiintynyt sen verran vahvasti harjoitusotteluissa, että Kewell saattaa tippua keskikentän vasemmalle laidalle, varsinkin kun sekä Emerton että Bresciano ovat käyneet kilpaa kelloa vastaan toipuakseen loukkaantumisista pelikuntoon.

Kokoonpanosta riippumatta yksi asia on kuitenkin varma: vuosina 1978-1980 syntyneet avainpelaajat antavat kentällä kaikkensa, sillä Socceroosien kultainen sukupolvi on viimeistä kertaa yhdessä arvokisoissa. He suojelevat kaikin keinoin omaa maaliaan ja taistelevat suurella sydämellä kentän joka sentistä.