Espanja sai järjestettäväkseen vuoteen 1982 mennessä suurimmat MM-kisat, sillä kattojärjestö FIFA:n presidentti Joao Havelange oli valinnan alla lupaillut lisäpaikkoja Afrikalle ja Aasialle. Turnauksen tason ei haluttu laskevan, joten myös Eurooppa sai lisäpaikkoja, mikä johti joukkueiden määrän nostamiseen kahdeksalla, ja Espanja väitti olevansa valmis hoitamaan sekä osanottajien että pelien kasvaneen määrän. Useilla espanjalaisseuroilla oli jo käytössään suuret peliareenat, jotka vaativat vain nykyaikaistamista.

Itse turnauksessa maailman jalkapallokansa havaitsi myös, ettei Afrikan maiden paikkojen lisääminen ollut virhe, vaan kisoissa nähtiin, mihin mystisen maanosan jalkapalloilijat pystyvät.

Matkalla kisoihin koettiin karsinnoissa yllätys, kun kaksien edellisten kisojen hopeamitalisti Hollanti ei selvinnyt lohkossaan kahden parhaan joukkoon, mikä olisi riittänyt turnaukseen pääsyyn. Niukkoja putoamisia nähtiin useita: Romania ja Ruotsi jäivät kisapaikasta pisteen päähän, kun Irlanti ja Wales puolestaan putosivat maalieroperustein. Suomen osalta puolestaan karsinta sujui surkeasti, sillä vaikka Albania kaatuikin Helsingissä, jäi joukkue jälleen lohkojumboksi.

Etelä-Amerikka ei ollut saanut turnaukseen lisäpaikkoja, vaikka joukkuemäärä nousikin ja tutut Brasilia, Peru sekä Chile nappasivat omansa Argentiinan saadessa mestarin oikeuden osallistua turnaukseen. Afrikkalaisjoukkueita oli paikallisissa karsinnoissa mukana jo 29 kappaletta, ja kaksi jaossa ollutta kisalippukokoelmaa ojennettiin Kamerunille ja Algerialle Nigerian jäädessä jälleen niukasti turnauksen ulkopuolelle. Aasian ja Oseanian jaetussa karsintalohkossa Kiina hävisi uusintaottelun Uusi-Seelannille, ja Väli- ja Pohjois-Amerikan puolella Meksiko tuli jälleen yllätetyksi, nyt Hondurasin ja El Salvadorin toimesta.

Joukkueiden kasvaneen määrän myötä oli pelijärjestelmää jälleen rukattava. Nyt pelattiin kuusi neljän joukkueen alkulohkoa, joiden kaksi parasta selviäisi puolivälierälohkoihin ja niiden voittajat välieriin.

Ensimmäisessä vaiheessa A-lohko tarjosi peräti viisi tasapeliä, joista kolme maalitonta - ainoan otteluvoiton otti Puola nöyryyttäessään Perua lukemin 5-1. Lohkon yllättäjä oli Kamerun, joka pelasi kaikki pelinsä tasan, kuten Italiakin, mutta sinipaitojen maaliero pudotti afrikkalaiset jatkosta.

B-lohkossa oli mukana Algeria, joka räjäytti heti alkuun voittamalla hallitsevan Euroopan mestarin Länsi-Saksan maalein 2-1. Algeria voitti myös Chilen, kuten Itävalta ja Länsi-Saksakin, joten jatkoonmenijät ratkaistiin viimeisessä ottelussa kahden Keski-Euroopan maan välillä. Itävallalle riitti kahden maalin tappiokin jatkoon, mutta Länsi-Saksan piti voittaa.

Kun saksalaiset siirtyivät maalin johtoon avausjakson 10. minuutilla, lopettivat molemmat joukkueet pelaamisen lähes kokonaan. Yleisölle ottelu oli tuskallista katsottavaa, eikä mielenilmauksia stadionin lehtereillä säästelty. Afrikkalaiset jäivät lopputuloksen myötä jatkopaikasta, mutta olivat osoittaneet olevansa valmiita haastamaan minkä maan tahansa.

C-lohkossa pelit alkoivat myös yllätyksellisesti, kun Belgia vei pisteet maailmanmestareilta! Lähes kokonaan neljän vuoden takaisessa kokoonpanossaan pelannut Argentiina onnekseen heräsi seuraavia otteluita varten, ja etenikin jatkoon osin nuoren Diego Maradonan ansiosta.

Lohkossa tehtiin myös MM-kisojen ennätyksiä, kun Unkari teki ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana joukkueena yhdessä ottelussa kymmenen maalia. Kärsijänä oli El Salvador. Laszlo Kiss tuli kentälle vaihdosta ja teki MM-historian nopeimman hattutempun: kolme maalia kahdeksaan minuuttiin. El Salvador tiukensi pakonkin edessä puolustustaan seuraavia otteluita varten, eikä laskenutkaan Belgiaa ja Argentiinaa vastaan kuin yhteensä kolme maalia. Huolimatta murskavoitostaan Unkari ei kuitenkaan päässyt jatkamaan toiselle kierrokselle.

D-lohkossa MM-areenoille palannut Englanti voitti kaikki kolme otteluaan, mutta Tshekkoslovakia kompastui tasapeliin Kuwaitia vastaan. Kuwaitin jalkapalloliiton puheenjohtaja pääsi otsikoihin rynnätessään Ranska-ottelussa kentälle hakemaan joukkuettaan pois - selvittelyjen jälkeen ottelu kuitenkin jatkui, ja voitokas Ranska jatkoi Englannin rinnalla pudotuspeleihin.

E-lohkossa oli myös mukana yllättäjäjoukkue - Honduras pakotti ensin isäntämaan tyytymään tasapeliin ja taisteli myöhemmin saman tuloksen Pohjois-Irlannin kanssa. Päätösotteluissa Hondurasilla oli loistavat mahdollisuudet nujertaa Jugoslavia ja edetä jatkoon, mutta slaavivahti Dragan Pantelic pelasi loisto-ottelun. Pari minuuttia ennen loppua väliamerikkalaiskannattajien unelma romahti lopullisesti, kun Vladimir Petrovic maalasi rangaistuspotkusta.

Jugoslavialle voitto ei kuitenkaan riittänyt, sillä Pohjois-Irlanti jatkoi tehokkaita otteita lyömällä Espanjan yhdellä maalilla, mikä vei molemmat jatkopeleihin.

F-lohko puolestaan oli Brasilian näytöstä, vaikka avausottelussa Neuvostoliittoa vastaan voitto jäikin viimeisille minuuteille; brassit käänsivät tappiotilanteen voitoksi vasta viimeisen neljänneksen aikana. Brasilia nousi mestarisuosikiksi voitettuaan kaikki alkulohkopelinsä, ja Neuvostoliitto eteni paremman maalisuhteensa ansiosta mukaan puolivälierälohkoihin ohi Skotlannin.

Puolivälierälohkojen järjestelmä ei ottanut toimiakseen. Onneton tulos nähtiin jo A-lohkossa, jossa Puola ja Neuvostoliitto voittivat ensin Belgian ja polakit voivat paremman maalieronsa turvin keskittyä keskinäisessä ottelussa vain tasapelin varmistamiseen.

B-lohkon avauskamppailussa puolestaan Länsi-Saksa ja Englanti mittailivat toisiaan maalittomassa tasapelissä, ja samaa tulosta odotettiin saksalaisten ja Espanjankin välillä, mutta toisella jaksolla Pierre Littbarski ja Klaus Fischer tuhosivat maaleillaan isäntien MM-haaveet, vaikka Jesus Zamora kavensikin. Espanja, jolla ei ollut enää mahdollisuuksia jatkoon puolusti päätösottelussa Englanninkin ulos mitaleilta.

D-lohkossa Ranska pelasi kurinalaista, hyvää peliä antamatta Itävallalle ja Pohjois-Irlannille mahdollisuuksia toivoa onnen kantamoista.

C-lohko tarjosi jo todellista jalkapalloviihdettäkin, kun avauspelissä Italian Claudio Gentile pimensi Maradonan kovillakin taklauksilla, eikä Ardiles-Kempes parista ollut enää neljän vuoden takaiselle tasolle - Italia voitti ottelun lukemin 2-1.

Brasilia puolestaan jatkoi Argentiinaa vastaan siitä mihin oli alkulohkossa jäänyt, ja taitavalla pelillä joukkue kuritti arkkivihollistaan Zicon, Serginhon ja Juniorin voimin. Tämä riitti Maradonalle, joka osoitti temperamenttiaan potkaisemalla brassipelaaja Batistaa, ja Maradona sai poistua kentältä. Ramon Diaz kavensi vielä loppuhetkillä, mutta aika takaa-ajoon oli ummessa.

Lohkon ratkaisevaa ottelua Italian ja Brasilian välillä kutsutaan edelleen yhdeksi kisahistorian parhaista, kun Italian nihkeästi alkanut matka kohti maailmanmestaruutta sai uuden nimen kirjoitettavaksi tähtiin - Paolo Rossi itketti brasilialaisia hattutempullaan, ja Italia voitti tasaisen pelin lopulta lukemin 3-2.

Italia kohtasi välierässä Puolan, jonka se oli kohdannut jo alkulohkossa. Tuolloin ottelu oli päättynyt maalittomana, mutta nyt itseluottamuksen löytänyt Italia ei antanut valkopaidoille mitään mahdollisuuksia. Vauhtiin päässyt Paolo Rossi siirsi Italian 1-0 -johtoon ensimmäisen jakson puolivälissä, mutta viisi minuuttia myöhemmin keskikentällä mainiosti pelannut Giancarlo Antognoni loukkaantui, eikä hänestä ollut pelimieheksi finaalissakaan.

Toisella jaksolla Nou Campin vahvasti italialaispainotteinen yleisö näki Rossin tekevän ottelun toisen maalinsa, ja finaalipaikan varmistuttua suuri juhla sai alkaa.

Toinen välierä Länsi-Saksan ja Ranskan välillä oli selvästi jännittävämpi. Pierre Littbarski vei saksalaiset johtoon 18. minuutilla, mutta Michel Platini tasoitti rangaistuspotkusta kahdeksan minuuttia myöhemmin. Toisella jaksolla ei maaleja tehty, ja tiukan puolustuksen vahvasti maustaman puoliajan jälkeen siirryttiin tasatilanteessa jatkoajalle.

Kellon käännyttyä yli 90 minuutin, siirtyi Ranska pian Marius Tresorin ja Alain Giressen osumilla jo 3-1 -johtoon, mutta jo varmalta näyttänyt finaalipaikka alkoi hiljalleen valua kolmivärisistä käsistä, kun pienistä loukkaantumisista kärsinyt kärkimies Karl-Heinz Rummenigge tuli vaihdosta peliin ja yllätti ranskalaiset vaarattoman oloisessa tilanteessa. Fyysisesti paremmassa iskussa olleet valkopaidat ottivat pelin haltuun, ja 108. minuutilla Klaus Fischerin hieno puolittaisella saksipotkulla tehty tasoitus vei ottelun ensi kertaa MM-historiassa ratkaistavaksi rangaistuspotkukilpailulla.

Viisi ensimmäistä laukojaa saivat pallon upotettua tolppien väliin, mutta kuudes mies, Länsi-Saksan Uli Stielike, ampui kutinsa maalivahti Jean-Luc Ettorin ulottuville. Stieliken masennus helpottui, kun Didier Six ei omalla vuorollaan myöskään onnistunut, ja ratkaisua haettiin jälleen uusien miesten avulla. Ranskalaispuolustaja Maxime Bossis oli vuorossa ensin - Schumacher nappasi kudin, ja Horst Hrubesch laukoi hetken kuluttua Länsi-Saksan finaaliin.

Pronssiotteluun ei kaikilla Ranskan tähdillä riittänyt voimia tai halua, eikä nimekkäitä Platinia, Giressea ja Bossisia kentällä nähty. Pettyneiden pelaajien jättäminen kokoonpanon ulkopuolelle osoittautui ovelaksi vedoksi, sillä nuoret ja näytönhaluiset pelaajat taistelivat hyvin mitalinnälkäistä Puolaa vastaan.

Ranska johti Rene Girardin maalilla vielä avausjakson viimeiselle viidelle minuutille asti, mutta sitten Puola rankaisi tehokkaasti. Taukotiloihin siirryttiin polakkien 2-1 -johdossa, ja heti pelin jatkuessa Janusz Kupcewicz laukoi eroksi jo kaksi maalia.

Zbigniew Boniekin pyörittäessä keskikenttää oli Puola hakemassa toisia MM-mitaleitaan eikä Ranska enää tasoihin päässyt, vaikka Alain Couriol kavensikin.