Mestaruuskrapulasta uuteen nousuun

14.04.2009 - Niko Kauppinen

Viime kausi päättyi Tampere Unitedin osalta suureen pettymykseen. Nyt sinipaidoilla on kuitenkin takana ehjä ja tuloksellisesti hyvä harjoituskausi. Jos kapeahko pelaajamateriaali välttyy kauden aikana pahimmilta loukkaantumisilta, on TamU:lla kaikki eväät palata menestyksen tielle.

TamU on ollut Liigacupissa askeleen edellä vastustajiaan. © JUHANI JÄRVENPÄÄ

Pakka pysynyt kasassa

Sinipaitojen miehistö ei ole kokenut viime kauteen nähden suuria muutoksia. Avauskokoonpanon pelaajista joukkue on menettänyt ainoastaan Saksaan myydyn maalikuninkaan Henri Myntin, sekä Italiassa lainalla olevan Tomi Petrescun. Myös Jaroon siirtyneelle Heikki Aholle olisi ollut tällä kaudella kotikaupungissaan käyttöä. Muiden lähtijöiden kohdalla menetys on lähes olematon.

Tulopuolella ehdottomasti merkittävin vahvistus on Rosenborg BK:sta lainalle saapunut Juska Savolainen - vaikkakin hänen pelinsä Tampereella jatkuvat vain heinäkuun loppuun asti. Suuret odotukset kohdistuvat myös Myntin saappaisiin kaavailtuun Aleksei Kangaskolkkaan, joka on jo talvikaudella osoittanut potentiaaliaan havittelemalla Liigacupin maaliennätystä. TamU:n muut hankinnat ovat nuoria lupauksia, joiden vastuu liigassa jäänee laitapuolustaja Ilari Ruuthia lukuun ottamatta vielä vähäiseksi.

Matkustelua ja menestystä

Ulkomaanleirien sijaan TamU:n matkat ovat suuntautuneet tällä kaudella Valkeakoskelle ja muille lähipaikkakunnille, koska Tampereen huonon kenttätilanteen vuoksi harjoittelu kotikaupungissa ei ole enää mahdollista. Siirtyminen Pirkkahallin kivikovalta betonilta muualle on vähentänyt merkittävästi pelaajien loukkaantumisriskiä, mutta toisaalta jokapäiväinen matkustaminenkaan ei voi olla rassaamatta joukkuetta.

Tampereella halutaan juhlia taas tällä kaudella. © JUHANI JÄRVENPÄÄ

Myös seuran heikko taloustilanne ja sen myötä alkanut säästökuuri on tuonut tummia pilviä tamperelaisten harjoituskaudelle. Päävalmentaja Ari Hjelm joutui vastaamaan joukkueen valmennuksesta yksin lähes maaliskuun puoliväliin asti. Lopulta seura jatkoi kakkos- ja fysiikkavalmentaja Mikko Kujalan sopimusta ja palkkasi samalla kauan kaivatun maalivahtivalmentajankin, Mika Malisen muodossa.

Negatiivisista lähtökohdista huolimatta kevään harjoituskausi on sujunut TamU:lta erinomaisesti. Joukkue on saanut harjoitella pääosin terveenä, rauhassa ja ilman median asettamia odotuksia. Liigacupissakin saldo on toistaiseksi tappioton, kun edessä on enää keskiviikon finaali HJK:ta vastaan.

Laatu korvaa määrän

Suurin kysymysmerkki TamU:n tulevan kauden paletissa on puolustus, joka on materiaaliltaan sinipaitojen kapein osa-alue. Se korostuu etenkin alkukaudesta, kun Johannes Mononen ja Toni Järvinen ovat loukkaantuneina. Mielenkiintoista on myös nähdä, kuinka uudehkojen laitapuolustajien, Ilari Ruuthin ja Rafinhan yhteispeli sujuu toppareina jatkavien Mathias Lindströmin ja Jussi Kujalan vierellä.

Keskikentän ja hyökkäyksen osalta tamperelaisten tilanne on vähintään kiitettävä. Sakari Saarisen ja Antti Ojanperän kaltaisten jokapaikanhöylien ansiosta jokaiselle pelipaikalle löytyy laadukkaita vaihtoehtoja, vaikka määrällisesti materiaali onkin kapea. Avauskokoonpanossa keskikentän puolustavampi rooli on tarjolla juuri Ojanperälle, jonka rinnalla keskikentän keskustassa pelaa Veikkausliigan parhaaksi pelaajaksi vuonna 2007 valittu Juska Savolainen.

Laitalinkeiksi varteenotettavimmat vaihtoehdot ovat taktiikasta riippuen Antti Pohja, Jari Niemi, Henri Scheweleff ja Jonne Hjelm. Kahden kärjen taktiikalla pelattaessa Hjelm pelaa todennäköisesti Aleksei Kangaskolkan parina hyökkäyksessä, kun taas yhden kärjen taktiikassa joko Niemi tai Pohja siirtyy keskikentän keskustaan.

Suoraviivaisella ja nopealla pelillä menestykseen

Ari "Zico" Hjelm tunnetaan suoraviivaisesta ja kurinalaisesta jalkapallostaan. Terävät vastahyökkäykset ja pelin nopea eteenpäin vieminen ovat niitä tavaramerkkejä, joilla TamU on hallinnut kotimaisia kenttiä tällä vuosituhannella. Viime kaudella suoraviivaisuus tosin tarkoitti usein pitkää palloa kolossimaiselle Henri Myntille, koska joukkueen keskikenttä ei ollut kyllin kyvykäs rakentamaan peliä muilla keinoin.

Tällä kaudella Tampereella on kasassa erittäin juoksuvoimainen joukkue. Laitahyökkääjät ajavat hanakasti keskustaan, jättäen juoksuvoimaisille laitapuolustajille tilaa nousta tukemaan hyökkäyksiä. Pelinrakentaminen onnistuu yhtälailla maata pitkin hieman "littimäisen" Juska Savolaisen avulla kuin pitkällä pallolla vahvan Aleksei Kangaskolkankin kautta. Ari Hjelmin tuoma kurinalaisuus näkyy etenkin TamU:n nopeudessa ryhmittyä puolustusasetelmiin hyökkäyspään pallonmenetyksen jälkeen.

Mutta säilyykö joukkueen peli näin monipuolisena koko kautta? Kun Juska Savolainen palaa Norjaan puolimatkan krouvissa, on olemassa vaara, että TamU:n keskikenttä jähmettyy aivan kuten menneellä kaudellakin. Nykyisessä formaatissaan Tampere United on paljon haavoittuvampi ja enemmän yksittäisten pelaajien varassa kuin vielä muutama vuosi sitten. Tästä johtuen menestys ja varsinkaan mestaruus ei ole tällä kaudella kirkossa kuulutettua. Mitalitaistelussa sinipaidat ovat varmasti mukana.