Futaajaa etsimässä

13.04.2009 - Henri Salokangas

Johtoportaan peräänkuuluttama pitkäjänteisyys ei ole siirtynyt puheista parhaalla tavalla teoiksi. Tähän kauteen TPS lähtee kahden edellisen tapaan uudella päävalmentajalla. Pasi Rautiainen on mukana joukkueen kehittämisessä koko sydämellään, mutta riittääkö se?

Jatkuvuus puuttuu

Jatkuvuus pelaajahankintojenkin suhteen on puuttunut. Lukuisat takavasemmalle poistuneet keskinkertaiset ulkomaalaispelaajat ovat vieneet peliaikaa juniorilupauksilta. Naapuriseura FC Interin sekä nousukasmaisen FC Hongan nuorten esiinmarssi on varmasti aiheuttanut päärahoittaja Seppo Sairaselle harmaita hiuksia samalla, kun omien lupauksien kehitys on polkenut jonkin aikaa.

Puheenjohtaja Petri Jakonen on saanut rakentaa rauhassa useamman vuoden FC TPS:n organisaatiota, mutta suurista satsauksista huolimatta vain yksi pronssimitali koristaa Jakosen ansioluetteloa. Jatkuvien miljoonatappioiden, menestymättömyyden ja hukatun potentiaalin yhdistelmä luo puheenjohtajan pallille suuria paineita.

Omille kasvateille mahdollisuus?

Tähän kauteen turkulaisryhmä lähtee edellistä matalammalla profiililla. Pelaajamarkkinoilla on toimittu melko maltillisesti. 1. divisioonan maalikuninkuuden voittanut Babatunde Wusu palaa viiden vuoden jälkeen mustavalkoiseen paitaan edellisen epäonnistuneen visiitin jälkeen. Keskuspuolustukseen Norjan divarista hankittu Jaakko Nyberg on varmaotteinen, mutta kankeahko toppari. Pariksi on tarjolla varteenotettavasti vain Jarno Heinikangas, joten ykkösenä Rautiaisen toivelistalla on varmasti peliä avaava toppari.

Valioliiga-joukkue Fulhamista viiden kuukauden lainalle hankittu Wayne Brown on monipuolisuudessaan järkevä hankinta alkukauden peliruuhkaan. Keskikentällä parhaiten viihtyvä englantilainen on lisäksi tarpeellinen vaihtoehto hyökkäyksessä harjoituskaudella tehottomuudesta kärsineelle Wusulle.

Onko kannattajilla juhlimisen aihetta vuonna 2009? © OSKARI KARPPINEN

Ainoaksi todelliseksi vahvistukseksi voi luokitella FC Hakassa kolmen vuoden ajan loistaneen Mikko Mannisen. Oikealla laidalla viilettävä JJK-kasvatti on syöttövalikoimansa ja nopeutensa ansiosta arvokas lisä laitaosastolle. Tämä mahdollistaa pitkäaikaispotilas Mika Ääritalon kuntouduttua kesäksi Kasper Hämäläisen peluuttamisen keskikentän keskellä. TPS:n talvikauden otteluiden positiivisinta antia on ollut Sami Rähmösen ja Mannisen sujuva yhteistyö oikealla laidalla.

Tilaa on kuitenkin jätetty aikaisempaa enemmän omien kasvattien esiinnousulle. Jani Lähde, Kalle Mäkinen, Jesse Saarinen, Roope Riski, Patrik Lomski ja Alban Ferati ovat saaneet kiitettävästi vastuuta eri rooleissa Liigacupissa ja harjoitusotteluissa kauden alla ja saavat varmasti mahdollisuutensa myös liigassa loukkaantumisten ja pelikieltojen myötä. Lupaava Riku Riski saanee nyt kauan kaivattua vastuuta keskikentän keskellä. Hänen roolinsa tulee olemaan kuitenkin aiempaa puolustavampi Rautiaisen suosiessa kahden kärjen taktiikkaa.

Pallollista taitoa uupuu

Pasi Rautiainen kertoi taannoin Canal+:n suorassa jalkapallolähetyksessä arvostavansa "futareita", joilla pallo pysyy jalassa eikä niinkään "saatanan koheltajia". Mielenkiintoiseksi kommentin tekee se, että juuri hänen valmentamassaan ryhmässään näitä "futareita" ei liiemmälti ole. Erityisesti joukkueen kokenut kaarti on pallollisesti vain tyydyttävällä tasolla. Tasoero naapuriseuraan verrattuna on suuri erityisesti topparien ja keskikentän ankkurin muodostaman kolmikon pallollisessa pelissä. Tämä asia tulee maksamaan pisteitä tulevalla kaudella.

Kärkeen on tarjolla taidoiltaan yksipuoliset Mikko Paatelainen ja Wusu. Kovasta yrityksestä huolimatta Wusu uhkaa jäädä näistä kahdesta penkille. Rautiainen ei varmasti halua pitkään näitä kahta koheltajaa samaan aikaan kentälle. Fiksulle hyökkääjälle olisi siis tarvetta.

Liigacupissa TPS:n otteet eivät häikäisseet, mutta osittain onnen siivittämänä Rautiaisen kasvatit pääsivät välieriin saakka. Pelillisesti joukkueen otteissa oli kuitenkin selkeästi parannettavaa ja tämä on käynyt ilmi valmentajan kommenteista. Runkopelaajien loukkaantumiset ja nuorten pelaajien peluuttaminen selittävät suurelta osin tämän, mutta pelinrakentaminen on ollut TPS:n ongelma monta vuotta. Mixu Paatelaisen valmentama TPS oli ajoittain täysin hampaaton HJK:n, Tampere Unitedin ja FC Hakan keskikentän dominoivien johtohahmojen käsittelyssä. Kauden 2007 pronssimitali oli enemmänkin Hongan ja HJK:n kompurointien sekä liigan tasaisuuden tulosta. Riskin ja Hämäläisen odotetaan kasvavan pelinrakentajiksi ja tämä onkin yksi joukkueen menestyksen edellytys.

Eurokentät tavoitteena

Petri Jakosen tavoitteena on saada TPS pysyvästi euro-putkeen. Viime kauden flopin jälkeen uskottavuuden palauttaminen on erityisen tärkeää. Eurokentille pääsy nykyisellä materiaalilla olisi hyvä saavutus.

Mixu Paatelaisen aggressiivisella ajokoirafutiksella tai Martti Kuuselan yksilöllistä taitoa korostavalla taktiikalla sinne ei olisi asiaa. Rautiaisen intohimoinen, mutta realistinen asenne jalkapalloa kohtaan saattaa olla juuri se asia, joka johdattaa raitapaidat takaisin menestyksen uralle.