Tuomas Rannankari viihtyy KuPS:ssa

13.04.2009 - Jyrki Takala

KuPS:n keskikenttäpelaaja Tuomas Rannankari sopisi esikuvaksi monelle nuorelle jalkapalloilijanalulle, sillä pikkupoikana matka treeneihin taittui usein juosten tai pyörällä. Siinä sivussa kasvaneesta kuntopohjasta ponnistaen hän kuuluu jo nyt 17-vuotiaana KuPS:n pelaajistossa kestävyys- ja nopeusominaisuuksiltaan joukkueen parhaimmistoon. Liigadebyytti tuli viime kaudella ja tällä kaudella vastuuta on luvassa enemmän.

Miten harjoituskausi on sujunut?

Hyvin on sujunut, ei oo ollu mitään loukkaantumisia ja kehitystä on omasta mielestä tullu sekä fyysisellä puolella että sitten ihan jalkapallopuolellakin!

Onko treenaamiseen tullut muutoksia viime kauteen verrattuna?

Ehkä treeneissä pelataan vähän viime vuotta enemmän, mikä on mielestäni luonnollisesti hyvä asia. Myös fysiikkaharjoittelu tehdään omina treeneinä aamuisin, jolloin iltapäivisin pystytään keskittymään pelkästään lajiharjoitteisiin.

Olet talven nopeus- ja kestävyystesteissäkin ollut joukkueen parhaimmistoa. Onko näiden ominaisuuksien taso kovan työn tulosta vai oletko jo pikkupoikana ollut urheilullisesti muita lahjakkaampi?

Tietysti lahjakkuuskin vaikuttaa jonkin verran, mutta näkisin että myös työnteolla on ollut suuri merkitys, esim. pikkupoikana minua ei useinkaan viety autolla treeneihin, vaan joko pyöräilin tai juoksin paikalle oli keli mikä hyvänsä. Siinä kestävyys kehittyi varmaan vähän huomaamattakin.

Mikä on mielestäsi KuPS:n päävalmentaja Kai Nyyssösen paras ominaisuus valmentajana?

Kaitsu on vaativa ja määrätietoinen valmentaja, jolla on hyvä käsitys jalkapallosta.

Teit helmikuussa KuPS:n kanssa sopimuksen kauden 2011 loppuun asti. Oliko sinulla viime kauden jälkeen mielessä muita vaihtoehtoja kuin jatkaa KuPS:ssa? Jos kyllä, niin minkälaisia?

Ei oikeastaan ollut muita vaihtoehtoja, olen ajatellut tehdä koulun loppuun joka tapauksessa Kuopiossa ja KuPS tarjoaa hyvät mahdollisuudet kehittyä kotikaupungissa. Täällä panostetaan nuoriin ja se on tärkeää tulevaisuutta ajatellen, kaikin puolin hyvillä mielin tein jatkosopimuksen.

Mikä on sinulle mieluisin pelipaikka tai rooli kentällä? Onko samasta pelipaikasta paljon kilpailua joukkueen sisällä?

Mieluisin pelipaikka löytyy keskikentän keskustasta. Rooli vähän vaihtelee pelisysteemin mukaan, mutta tykkään sekä osallistua pallolliseen peliin että juosta pystyyn tarvittaessa. Tottakai kilpailua on jonkin verran, mutta täytyy vaan tehdä parhaansa ja katsoa jos se riittää lunastamaan pelipaikka.

Kuka on mielestäsi Veikkausliigan paras oman pelipaikkasi pelaajista?

HJK:n Medo on pelaaja, jota arvostan ja jonka pelaaminen on jäänyt mieleen parhaiten.

Mitkä ovat suurimmat vahvuutesi ja heikkoutesi pelaajana?

Vahvuudet löytyvät pelinäkemyksestä ja työmoraalista ja kehitettävää sitten riittääkin... ehkä eniten tilannekovuudessa ja puolustussuuntaan pelaamisessa.

Sait Liigacupissa pelata paljon. Vaikuttaako siltä, että vastuuta on tulossa samaan tahtiin myös liigassa?

Joo peliaikaa tuli enemmän kuin osasin odottaa ja sehän tietysti sopii! Sarjapelit on tietysti eri asia enkä lähde veikkailemaan mitään, mutta toivon että saisin pelata myös kesän peleissä!

Millaisia tavoitteita olet asettanut itsellesi tulevaa kautta ajatellen seura- ja maajoukkuetasolla?

Seurajoukkueessa on tavoitteena saada mahdollisimman paljon peliaikaa liigassa ja sitä kautta kehittyä pelaajana. Maajoukkueessa taas meidän ikäluokalla on syksyllä EM-alkukarsinnat edessä ja tavoite on vakiinnuttaa paikka sinne lähtevässä joukkueessa. Kilpailu sinne on kovaa.

Minkälainen aikataulu on jalkapalloilija Rannankarin tyypillisenä arkipäivänä? Paljonko kuluu aikaa futikseen ja jääkö aikaa muille harrastuksille?

Jalkapalloilija Rannankari herää kolmesti viikossa aamulla treeneihin ja menee suoraan treeneistä kouluun. Koulussa on paria ainetta päivässä ja koulun jälkeen suuntaan Magnum Areenalle treeneihin. Treenien jälkeen jää toki aikaa tehdä muutakin, mutta yleensä on sen verran puhki ettei välttämättä jaksa muuta tehdä kun levätä ja yrittää vähän läksyjen tekoa. Sen verran kuitenkin teen muutakin, että pari kertaa viikossa soitan saxofonia, mikä on tärkeää henkisesti, saa ihan muuta ajateltavaa. Viikonloppuisin sitten kerkiää nähdä kavereita ja ottaa vähän rennommin.