Ville Priha: "Se on semmoista jalkapalloa, mistä mä tykkään"

13.04.2009 - Jere Huttunen

Jyväskylässä JJK on Ville Prihan johdolla noussut kolmessa kaudessa Kakkosesta aina Veikkausliigaan. Nyt on edessä toistaiseksi se isoin haaste.

Päävalmentaja Ville Priha. © JUHANI JÄRVENPÄÄ

Mitä ajatuksia harjoituskaudesta on jäänyt päällimmäisenä mieleen?

Paljon positiivista tietysti. Ollaan oltu ulkokentällä Vehkalammella joulukuun alusta lähtien ja saatu tehtyä asioita niin kuin suunniteltu. Pelaajat on nyt sarjan alkaessa varmasti hyvässä fyysisessä kunnossa. Myös pelillisiä asioita ollaan harjoiteltu paljon, ja sekin alkaa pikkuhiljaa olemaan siellä kavereitten takaraivoissa.

Onko noussut esiin jotain positiivisia yllättäjiä, jotka olisivat mahdollisesti saamassa kauden aikana merkittävämpää roolia joukkueessa?

Kyllä nuoret pelaajat ovat saaneet ainakin paljon peliaikaa ja näyttöpaikkoja. Varsinkin Liigacupin pelit on varmasti olleet erityisen tärkeitä pelejä. Saanut mahdollisuuden tutustua Veikkausliiga-tempoon, ja on semmoinen tuntuma minkälainen se vauhti ja taso on.

Pelaajista ensimmäisenä nyt tulee mieleen Niko Markkula, joka on pelannut muutamassa pelissä tosi pirteästi. Toisaalta sitten myös Tapanisen Antolta ja ”Patu” Poutiaiselta sekä Niko Kautolta sitä pikkuhiljaa odottaa läpilyöntiä joukkueeseen.

Pelaaja-arvio pelaajahaastattelussamme olevasta Antto Tapanisesta: kehitettävää, vahvuudet, rooli joukkueessa?

Anttohan teki viime vuonna oikeastaan sellaisen superyllätyksen. En minä eikä kukaan muukaan uskonut hänen ottavan niin isoa roolia ja nuorena miehenä pystyvän pelaamaan käytännössä koko sarjan avauskokoonpanossa. Se yllättää usein, kun nuori pelaaja murtautuu siihen kokoonpanoon ja vaan ottaa sen paikan sieltä. Tämä on aina hienoa, ja sitä odotan monelta muultakin.

Antolla on itseluottamus ja henkinen kantti melko hyvä. Ei jännitä turhia. Moni ei ole heti ole valmis ottamaan sitä isoa roolia. Hän on myös fyysisesti melko valmis miesten peleihin: vahva ja tarpeeksi nopea toppariksi. Paljon hyviä edellytyksiä. Osaamista puhuttaessa on siis paljon hyviä elementtejä. Ei ole isoja esteitä, ettei hänestä tulisi hyvän tason Veikkausliiga-pelaaja.

Tietysti vielä on myös paljon kehitettävää. Varsinkin sellainen jatkuva keskittyminen ja tilanteiden lukeminen sekä nopea reagointi pelissä. Välillä tulee vielä semmoisia nukahduksia, joista huomaa selkeästi, ettei vielä ole pelannut korkealla tasolla paljoa miesten pelejä. Lisäksi myös pallollisessa pelaamisessa ja pelinavaamisessa on kehitettävää.

Entä se Anton rooli joukkueessa tällä kaudella?

Sitä on aika mahdoton sanoa. Antto kilpailee siitä kahden topparin paikasta yhdessä Matti Lähitien, Jukka Sinisalon ja Markus Paijan kanssa. Tietysti vielä nuori poika Niemisen Samu viidentenä, mutta on epätodennäköistä että Samu olisi vielä valmis Veikkausliiga-peleihin.

Lähinnä siis nämä neljä kaveria taistelevat kahdesta paikasta, ja siinä on ihan hyvä kilpailutilanne. Antolla on ihan yhtäläiset mahdollisuudet ottaa taas se avauksen paikka kuten viime vuonnakin. Peliaikaa en kuitenkaan pysty kellekään lupaamaan, vaan se tulee ihan pelisuoritusten mukaan.

Antto tulee siis pelaamaan pääasiassa topparina?

On se muutaman pelin laitapakkinakin pelannut, mutta ehkä tällä hetkellä se topparin paikka on Antolle se paras. Jos ajatellaan laitapakin pelaamista, niin kestävyyspuolella on vielä aika paljon kehitettävää. Toppari on kuitenkin ainut paikka jalkapallossa, jossa pääsee fyysisesti pikkasen vähemmällä. Hapenottokyvyn puolesta laitapakit, keskikenttäpelaajat, laitalinkit ja hyökkääjät joutuvat huomattavasti kovemmalle.

Matti Lähitie (kuvassa oikealla) on kokeilemassa siipiään myös topparina. © JERE HUTTUNEN

Matti Lähitie pelasi nyt harjoituskaudella ja liigacupissa paljon topparina? Oliko tämä peluutus lähinnä pakon sanelemaa, vai tullaanko häntä näkemään tässä roolissa kauden aikana enemmänkin?

Mattia on tosiaan ajettu sisään siihen vasemman topparin paikalle. Ei me häntä oltaisi peluutettu topparina, jos ei nähtäisi, että tähän löytyy eväitä. Se oli semmoinen kokeiluluontoinen juttu Lahti Cupissa, jolloin mietittiin, että löytyisikö tästä porukasta joku, joka pystyisi vasenta topparia pelaamaan.

Joku meistä valmentajista sitten, en nyt muista kuka, oli nähnyt sellaisen päiväunen, että kokeillaan sitä Lähitietä. Ja ensimmäisestä kokeilusta lähtien on näyttänyt todella lupaavalta. Jos halutaan kehittää meidän hyökkäyspeliä ja pelinavaamista, niin vasemmaksi toppariksi tarvitaan sellainen pelaaja, joka vasemmalla pystyy avaamaan.

Ja Matti Lähitie on aika hyvä siinä, vaikka kokemusta tältä paikalta vielä puuttuukin. Matti on erittäin vahva pääpalloissa, oikeastaan melkein vahvin meidän joukkueesta. Pelaa myös tosi fyysisesti, menee kovaa kaksinkamppailuihin ja on nimenomaan sellaisessa suorassa juoksussa tarpeeksi nopea toppariksi.

Tuntuu, että ominaisuudet saattaa sopia jopa paremmin toppariksi kuin keskialueelle. Keskialueella kun on välillä näyttänyt, että jalkanopeus ja sellaiset nopeat käännökset ahtaassa tilassa on tuottaneet ongelmia. Toppari saa kuitenkin koko ajan pelata naama hyökkäyssuuntaan päin.

Kyllä on siis erittäin todennäköistä, että Matti tulee pelaamaan topparina, ja uskon ainakin tässä vaiheessa, että Matti pystyy sen topparin paikan myös Veikkausliiga-peleissä hoitamaan. Aika nopeasti tämä nähdään, ja ei pidä kuitenkaan unohtaa, että hänellä on myös mahdollisuudet ja eväät pelata keskikentällä. On hyvä, että meillä on pelaajia, jotka pystyvät useampaan rooliin.

Sarjanousijana JJK:lla on edessä iso haaste säilyttää sarjapaikka. Mitkä ovat ne keinot, joiden avulla Jyväskylässä nähdään liigatason jalkapalloa myös tulevina vuosin?

Tähän on vaan yksi lääke urheilussa: kova työnteko. Tämä on meillä se ehdoton edellytys. Kokemusta ei ole niin paljon kuin muissa joukkueissa. Nuoria pelaajia on enemmän kuin monissa joukkueissa. Se pitää sitten kompensoida muilla asioilla kovan työnteon ja joukkuepelaamisen kautta.

Meidän pitää siis joukkueena onnistua paremmin. Pitää puolustaa joukkueena erittäin yhtenäisesti. Koko meidän menestys perustuu siihen, että toteutetaan kentällä niitä asioita, joita on harjoiteltu, ja ollaan riittävän hyvässä fyysisessä kunnossa.

Talven pelit ovat myös näyttäneet sen, että ollaan pystytty pelaamaan tuloksia lukuun ottamatta kohtuullisen hyvin. Ei olla jääty otteluissa kenenkään jyrän alle, vaan kamppailtu täysin tasapäisesti. Tämä on antanut kovasti uskoa siihen, että pystymme tässä sarjassa pelaamaan.

Meillä on kuitenkin vielä pikkasen sellaista pehmeyttä. Tiettyjä asioita, kuten erikoistilanteiden puolustamista ja maalinedustapeliä molemmissa päissä parantamalla, olen aivan vakuuttunut, että tulemme säilymään sarjassa.

Uusien peliasujen julkistuksen yhteydessä heitit JJK:n pelaavan ”kotipelit kuin Barcelona ja vieraspelit kuin Hollannin maajoukkue”. Mitkä ovat todellisuudessa koti- ja vieraspelien välillä taktisesti ne merkittävimmät erot pelityylissä ja peluutuksessa?

Vaikea sanoa etukäteen. Pieniä taktisia muutoksia tulee varmasti tietyissä otteluissa – on se sitten kotona tai vieraissa – mutta ei mitään isoja. Kyllä se tekeminen kuitenkin perustuu siihen meidän omaan juttuun, jota ollaan harjoiteltu ja toteutettu viime vuonna ja sitä edellisenä vuonna.

Meillä on se oma malli ja ajatus, eikä tätä lähdetä ihan hirveästi muuttamaan vastustajan mukaan. Ei lähdetä erityisesti vartioimaan ketään pelaajia mies-miestä-vastaan, eikä mitään vastaavaa. Tärkeintä on, että koko ajan kehitetään omaa peliämme.

Seuraan liittyi kauden kynnyksellä kolme uutta korealaispelaajaa. Kuvaile muutamalla sanalla heitä ja heidän rooliaan joukkueessa .

Ei heitä ihan joukon jatkeeksi ole tänne lennätetty. Ajatus ja odotus on, että he pystyvät ottamaan ison roolin ja kantamaan vastuuta. Tarkoittaa lähtökohtaisesti sitä, että ovat tasoltaan avauskokoonpanon pelaajia.

Varsinkin hyökkääjä Nam (Ik-Kyung) on ainakin harjoitusten perusteella näyttänyt pelimieheltä. Lee (Ho-Jin) vasemmalla laidalla on vasenjalkainen pelaaja, joka pystyy menemään vastustajasta ohi ja antamaan keskityksiä. Kim (Hyun-Kwan) taas tekee samaa oikealla laidalla.

Kuinka JJK:ssa on järjestetty vastustajien skouttaus ja pelaajatarkkailu?

Meillä ei ole tätä varten varsinaista henkilökuntaa palkattuna. Tämä on asia, jota JJK:n pitää jatkossa ehdottomasti kehittää, jos halutaan mennä eteenpäin. Omasta valmennusryhmästä on vaikea saada sellaista aikaa järjestettyä, että siitä saisi tarpeeksi kattavan systeemin näillä resursseilla.

Pelaajaahan pitäisi tarkkailla paljon, jotta tiedettäisiin tarpeeksi mitä on tulossa. Me emme tiedä tarpeeksi niistä pelaajista, ketä ollaan hakemassa. JJK ei ole kuitenkaan ainut seura, missä tämä on ongelma. Tämän kauden hankinnoista ainakin Jukka-Pekka Tuomanen ja Christian Sund ovat päässeet todella hyvin ryhmään mukaan.

Vastustajien tarkkailussa pyrin itse paljon katsomaan ja analysoimaan pelejä. Välillä paikan päällä, mutta pystymme myös aina halutessamme ostamaan Veikkausliigalta käyttöömme ottelunauhan esimerkiksi tulevan vastustajan edellisestä ottelusta. Tämä on tosi hyvä mahdollisuus. Lisäksi eri kaupungeissa on tietysti vielä joitain muitakin tietolähteitä.

Millainen vastuunjako teillä on valmennuksen kesken treeneissä?

Itse kannan lajiharjoittelusta päävastuun. Jori Särkkä osallistuu myös tähän sekä vastaa maalivahtivalmennuksesta. Aamupäiväharjoitteluun siirtymisen jälkeen Matti Lahtinen on siviilitöiden vuoksi ollut mukana aika marginaalisesti.

Fyysisestä valmennuksesta vastaa meillä Vänttisen Tomi. On todella iso apu, että on ammattimies käytettävissä sillä puolella. Lisäksi vielä voisi nimetä yhtenä tärkeänä lenkkinä Henri Lehdon, joka kuvaa meidän otteluita ja tekee näistä yksilöraporttia pelaajien otteista.

Onko omalta pelaajauraltasi jäänyt jotain vaikutteita siihen, millainen valmentaja nykyään olet?

Varmasti kaikilla ketkä jalkapallossa valmentaa, niin oma pelaajaura vaikuttaa tosi paljon. Tärkeintä on kuitenkin se oma näkemys ja filosofia jalkapallosta. Olen nähnyt montaa erilaista valmentajaa, ja erilaisista tilanteista ja harjoittelusta on paljon kokemuksia. Kun tässä on jalkapallon parissa semmoinen 27 vuotta ollut mukana, niin jos olen näistä kolme vuotta valmentanut ja 24 vuotta pelannut, niin kyllähän sieltä on paljon tietotaitoa tarttunut mukaan.

Voitko lyhyesti kiteyttää oman pelifilosofiasi?

Jos ajatellaan, että peli jakaantuu kahteen osaan: puolustamiseen ja hyökkäämiseen. Nykyjalkapallo ja samalla mun filosofia on, että puolustaminen on aluepelaamista, jonka täytyy olla todella kurinalaista, organisoitua ja yhtenäistä. Paljon ollaan harjoiteltu sitä, miten missäkin tilanteissa liikutaan. Tästä ei voi tinkiä. Tämä on kurinalaista tekemistä, jossa kullakin pelaajalla on tosi tarkat roolit. Kellään ei ole mitään erivapauksia, vaan hommaa tehdään yhdessä.

Hyökkääminen sitten taas on toinen osa sitä peliä. Haluan nimenomaan, että joukkue kehittää mahdollisimman pitkälle sellaista pelaavaa, hyökkäävä jalkapalloa, jossa pystytään pelaamaan myös keskialueen kautta. Kokoajan harjoitellaan ja pyritään kehittämään sitä, miten pystytään alhaalta asti pelaamaan keskialueen kautta. Ei toki väkipakolla, vaan miten pystytään hyökkäämään kontrolloidusti syöttämällä.

En ole koskaan tykännyt mistään pitkän pallon kiskomisesta, eikä meillä edes ole semmoinen ryhmä, minkä kannattaisi mitään perinteistä pitkän pallon taktiikkaa pelata. Toki pitkä syöttökinhän voi monesti olla se paras syöttö, mutta siinä täytyy aina olla jokin selkeä kohde. Tavoitteena on kehittää joukkuetta siihen suuntaan, että olisi mahdollisimman paljon pallovarmoja ja taitavia pelaajia kentällä, jotka pystyvät ahtaassakin tilassa pitämään palloa ja pelaamaan yhden-kahden kosketuksen peliä. Se on semmoista jalkapalloa, mistä mä tykkään.

Kolmantena eikä vähäisimpänä asiana on vielä, että JJK pelaa sellaista aktiivista ja taistelevaa jalkapalloa. Jalkapallo on myös kamppailupeli, ja kyllä meidän pitää pystyä pärjäämään fyysisessä pelissä. Haluan nähdä, että jokaisessa pelissä annetaan kaikkemme ja taistellaan täydet 90 minuuttia - oli tilanne mikä hyvänsä.

Sait talvella valmentajatutkinnon suoritettua. Mistä aiheesta teit lopputyön? Onko tulevina vuosina kenties vielä suunnitelmissa hakea lisää osaamista kenties ulkomailta?

Tein lopputyön koskien viime kauden JJK:n edustusjoukkueen videomateriaalin käyttöä osana otteluun valmistautumista sekä ottelu- että yksilöpalautteen antamista. Sellainen pienimuotoinen kyselytutkimus pelaajien palautteen avulla.

Tietysti kehittyä pitää koko ajan. Lisäopiskelu on aina hyödyllistä. En nyt ole varma, mikä se seuraava juttu olisi, mutta onhan tässä eri mahdollisuuksia. Tämä käyty JVK alkaa olla Suomen ja Palloliiton koulutuksissa se ylin. Pro-JVK vielä löytyy, mutta tämä vaatii taakse muutamia työvuosia lisää. Myös urheiluopistot järjestää ammattivalmentajatutkintoja.

Onko JJK:hon vielä tulossa uusia vahvistuksia?

Jalkapallojoukkuehan ei ole oikein koskaan valmis, ja kyllä kaikki joukkueet etsivät aina uusia pelaajia. On vähän tyhmää sanoa, että joukkue on valmis. Jos on rahaa, niin etsitään - ja vaikkei olisikaan, niin etsitään silti. JJK:ssa seuran toiminnassa käytetään kuitenkin malttia ja järkeä, eikä yhtään euroa hukata ilman tarkkaa harkintaa.

Esimerkiksi tämä huhti-toukokuu on sellaista aikaa että yhdeksässä pelissä on jaossa 27 pistettä. Meille tämä sarjan alku on erittäin tärkeä ja pisteiden makuun pitäisi päästä kiinni heti. Varmaan kaikki muutkin joukkueet ajattelevat samalla tavalla. En kuitenkaan osaa sanoa onko pelaajia tulossa. Ei tämä kuitenkaan ole poissuljettua.

Millaisena näet joukkueen voimasuhteet eri pelipakkojen osalta?

Lähtökohtaisestihan meillä joka pelipaikalle löytyy miestä, mutta materiaalihan on silti tosi kapea. Varmasti se kaipais.. ehkä.. se on aina hyvä, jos on kilpailua pelipaikasta. Huono homma, jos pelaaja tietää pääsevänsä automaattisesti avaukseen, vaikkei jokaisissa treeneissä niin satasella menisikään.

Kilpailu pelipaikasta tuo monta positiivista asiaa. Harjoitukset on yleensä tasokkaampia ja pelaajat kehittyvät paremmin, kun joutuvat pistämään itsensä enemmän likoon. Tämä kehittää yksilöä. Siitähän tässä on kysymys. Pitää kehittää tätä joukkueen pelaamista, ja parhaiten se kehittyy mitä parempia yksilöitä. Sitä parempi se joukkuekin yleensä on.

Miltä joukkueen loukkaantumistilanne näyttää sarja-avausta silmällä pitäen?

Teemu Pulkkinen on ollut kohta puolitoista vuotta sivussa. Nyt kuitenkin jo osittain mukana lajiharjoittelussa tekemässä jotain kevyttä pallon kanssa. Se vaiva on kuitenkin ollut niin pitkä, että on ihan mahdotonta ennustaa yhtään mitään. Toivon, että Teemu saisi jalan kuntoon, koska on todella tehnyt kovasti töitä kuntoutuksen eteen.

Talven aikana Paija on ollut käytännössä tammikuun lopusta lähtien sivussa, kuten myös Anssi Viren. Molemmat joutuneet huilaamaan tosi paljon. Virenillä ollut kaikenlaisia mystisiä tauteja, ettei sitä oikein tiennyt mitä. Tällä hetkellä siinä mielessä hyvä tilanne, että miehet on rivissä. Tilannehan kuitenkin aina elää, ja kun nyt sanon, että hyvä, niin ensi viikolla on viisi kaveria flunssassa ja pari nilkkaa menee ympäri.

Ollaan liian vähän jouduttu treenaamaan pienellä ringillä ja päästy pelaamaan esimerkiksi 10v10 pelejä harjoituksissa. Näissä tulisi ne kaikki pelin osa-alueet, ison kentän käyttö sekä taktiset kokonaisuudet mukaan siihen päivittäiseen harjoitteluun. Toivottavasti tämä tilanne nyt sitten säilyy.