Omin jaloin Eurooppaan

13.04.2009 - Jarkko Savolainen

Hopeajoukkue FC Honka on toiminut siirtomarkkinoilla täsmäostoksia tehden eikä joukkue ole käytännössä muuttunut lainkaan viime kaudesta. Kaudelle 2009 onkin odotettavissa jo tutuksi tullut maata pitkin pelaava ja omaan pelityyliinsä uskollisesti luottava vuotta vanhempi ja kokeneempi FC Honka.

Pitkän tähtäimen tavoitteet

Seuran puolelta ei ole ladottu kultaodotuksia, vaan puhutaan kestomenestyksestä, paikan vakiinnuttamisesta liigan kärkijoukkueena ja jatkuvuuden takaamisesta Eurooppaan. Suurimmat puheet Hongan mestaruudesta ovatkin tulleet median ja muiden joukkueiden suusta. Valmentaja Mika Lehkosuokaan ei mielellään puhu mestaruudesta, mutta menestysnälkää ei ole vielä tyydytetty, kun alkupalat hopeamaljasta on saatu nautittua.

La Mangan kovatasoisen turnauksen voittaminen helmikuussa toi lisää mahantäytettä ja työrauhaa, sillä jalkoihin jääneet Stabaek, Krylja Sovetov ja Nordsjaelland ovat hyviä mittareita osoittamaan että kurssi Eurooppaan on oikea.

Kivenkovaa kilpailua joka pelipaikalle

Hongan pelaajamateriaali on leveydeltään ja laajuudeltaan poikkeuksellinen Veikkausliigassa Kilpailua on jokaiselle pelipaikalle, ja kaikkien ollessa terveenä jopa kokoonpanon ulkopuolelle jää pelaajia, jotka olisivat monessa muussa seurassa avauskokoonpanossa. Kierrätystä on odotettavissa, eikä löysäilyä sallita.

KooTeePeetä lähes yksin pinnalla pitänyt maalivahti Janne Henriksson tuo viime kaudella loistavia otteita esittäneelle Tuomas Peltoselle vakavan haasteen. Pelaajatyyppeinä maalivahdit ovat erilaisia, ja siinä missä Peltosen vahvuudet ovat maassa, on Henriksson parempi ilmassa. Kiinnostavaa onkin nähdä kuinka Henriksson pärjää peleissä, joissa pallosade suuntautuu totutusta poiketen toiseen päähän kenttää.

Puolustuslinja Sampo Koskinen-Rami Hakanpää-Roope Heilala-Tuomo Turunen on joukkueen pysyvin kokonaisuus. Toppariosastolle korvaajaksi löytyy vielä Ville Koskimaa, Tapio Heikkilä tai laidasta Turunen, mutta alakerrassa ei vaihtoja kokeilla vain vaihtamisen tai peliajan takaamisen vuoksi. Henri Aaltoa voi tarvittaessa peluuttaa jokaisella alakerran pelipaikalla, luontevimmin kuitenkin Koskisen poissa ollessa vasemmalla. Norjan Aalesundiin siirtynyttä Ville Jalastoa ei ehtinyt tulla edes ikävä!

Hongan unelma Euroopasta toteutuu tänäkin vuonna © PETRI LUNKI

Keskikentälle on kilpailua kahden joukkueellisen verran. Demba Savage vasemmalla laidalla on ansainnut avauspaikkansa talven pelien perusteella, mutta loukkaantumisen tai huonon päivän varalle kentälle on heittää yksi viime kauden sensaatioista, Jaakko Lepola. Keskustaan on tarjolla Joel Perovuon lisäksi hyökkäysvoimainen John Weckström, taitava lupaus Rasmus Schüller, U21-sankari Jussi Vasara ja loukkaantumisesta toipuva hyökkäysvaunu Nicholas Otaru. Tarvittaessa keskikentällä voi pelata jokapaikanhöylä Turunen tai nuoriso-osastolta Juuso Simpanen. Ihannetilanteessa Perovuo toimii keskikentän ankkurina, mutta materiaalin runsaudenpulasta johtuen keskikentän miehitys on erittäin elastinen.

Oikealla laidalla viilettää Hannu Haarala, joka on paitsi suoraviivainen ja klassinen laitahyökkääjä, niin myös tottunut Sampo Koskisen pitkiin ristipalloihin, joilla Hongan nopeat hyökkäykset useimmiten avataan. Tarvittaessa laitalinkin tehtävät hoitaa yhtä hyvin Otaru tyylin hieman muuttuessa Otarun suunnatessa herkemmin itse boksiin. Jarkko Värttö kykenee pelaamaan oikealla sekä puolustajan että keskikenttämiehen paikalla joukkueen tason ja pelityylin siitä häiriintymättä.

Hyökkäyksen muodostavat luottokärkinä työteliäs joukkuepelaaja Hermanni Vuorinen ja yllättäviin ratkaisuihin kykenevä viime kauden maalikuningas Aleksandr Kokko. Varsinainen jokeri saattaa tulla penkiltä Jami Puustisen päästessä irti. Weckström kykenee myös nousemaan kärkeen ja ratkaisemaan pelejä. Ei liene suuri ihme että Jani Bäckmanille nähtiin parhaaksi laina-aika Valkeakoskella!

Hongan pahin vihollinen on Honka itse

Viime kaudella kärkiviisikon keskinäisissä peleissä Honka hävisi ainoastaan vieraspelin Lahdessa. Pisteitä menetettiin sarjan häntäpään joukkueille pelaamalla kaunista peliä ja tyytymällä tyylipisteisiin silloin kun olisi pitänyt kääriä hihat, ottaa vastaan iskuja ja taistella pisteitä kädet kyynärpäitä myöten kurassa.

Varsinaisia heikkouksia ei tämän kauden Hongassa ole runsaudenpulan lisäksi, ellei sitten Koskimaan ja Henrikssonin sopeutuvuutta pelityyliin epäile. Huonokuntoisia kenttiä on pidetty myrkkynä Hongalle ja maassa pelaaville joukkueille ylipäätänsä. Sekä otteluohjelma, että evakko Tapiolan Urheilupuiston kenttäremontin alta Finnair-stadionin tekonurmelle pienentävät tätäkin riskiä. Viime kauden otteluruuhkassa Honka tuntui puhkeavan kukkaansa, joten europelien tuomaa rasitustakin odotellaan ennemmin kiihkolla kuin pelolla.

Ruotsissa kesäkuussa pelattavat EURO21-kisat kaventavat pahimmassa tapauksessa - tai näkökulmasta riippuen parhaassa tapauksessa - Hongan rinkiä usealla pelaajalla (Turunen, Vasara, Kokko), kun siirtoikkuna elokuussa avautuu.

Mitalit ripustetaan mustapaitojen kaulaan tämänkin kauden päätteeksi, värin näemme lokakuussa. Uuden Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen pääsy ja kauden jatkuminen pitkälle talveen on toteutettavissa oleva unelma, mutta se vaatii täydellistä onnistumista sekä suosiollista arpaonnea.