Uudet menestyjät vastaan vanhat haastajat

13.4.2009 - Joni Termonen

Se on taas täällä! Suomalaisesta näkökulmasta koko planeetan mielenkiintoisin jalkapallosarja starttaa huhtikuun 18. päivänä lauantaina. Odotus on jälleen kerran ollut pitkä, mutta edessä oleva kausi on jälleen kerran mielenkiintoisempi kuin mitä talvikuukaudet ovat pitkiä.

Interin täysin puun takaa tulleen mestaruuden jälkeen haastajien joukko on lukuisa. Itse kauden 2008 mestarit ovat heikentyneet, joten pelikenttä on avoin niin uusille kuin vanhoillekin yrittäjille.

Vuosi 2008 oli uusien yrittäjien vuosi. On melkoinen tilastokummajainen, että mitalikolmikosta jokaainen oli mitaleilla ensimmäistä kertaa seuran historiassa. Uudet menestyjät Inter, Honka ja FC Lahti kohtaavat nyt vanhat haastajat HJK:n, TPS:n, TamU:n, MyPan ja Hakan, ja tämä ryhmä kamppailee kärkipaikoista melko tasaisella rintamalla. Nyt kuitenkin näyttää, että suurten asutuskeskusten (PK-seutu, Turku, Tampere) joukkueet ovat suurimpia suosikkeja.

Talven tärkeät siirrot

Viime kausi on yhä tuoreessa muistissa, mutta talvella on tietenkin myös pelattu Liigacupia. On kuitenkin harhaanjohtavaa ruveta sen perusteella arvailemaan kovin suuria linjoja kaudelle, koska joukkueet edelleenkin asettavat kilpailulle erilaisen painoarvon. Mielenkiintoisempaa on tarkastella hieman siirtomarkkinoiden tarjontaa, alkaen suurimmasta vonkaleesta eli Valeri Popovitshista.

Vallu lähti Valkeakoskelta ovet paukkuen. Hänen omien sanojensa mukaan Haka ei ole enää entisensä Sedu Koskisen mukaantulon jälkeen. Tsaarin uusi osoite on Helsingin Urheilukadulla, kun HJK käytti tilanteen hyväksi ja sai lisäksi media- ja sympatiapisteitä. Myös Finnair Stadiumille naisten EM-kisojen vuoksi tuleva uusi luonnonnurmi varmasti vauhditti päätöstä; monestihan Popovitsh ei harjoitusotteluissa tekonurmella ole nappiksia jalkaansa edes laittanut, vaan pelannut sileäpohjaisilla kengillä.

Mainitsin jo Interin heikentyneen. Liigan parhaat Jos Hooiveld ja Dominic Chatto lähtivät Ruotsiin, ja tämä laskee sinimustaraitojen lähtötasoa. Myös Domagoj Abramovic jätti seuran. Päävalmentaja Job Dragtsma on todistetusti velho, mutta kaikkeen eivät hänenkään kykynsä voi riittää. Kovia menetyksiä paikkaamaan on joitakin uusia ulkomaalaisia - silti heidän kykyjään, kuten muissakin joukkueissa pelaavien vastahankittujen ulkomaalaisten kykyjä, on hankalaa vielä kunnolla arvioida.

Eurooppa on taas imenyt kasan suomalaisia. Sakari Mattila, Toni Lehtinen, Henri Myntti, Eetu Muinonen, Ville Jalasto, Petteri Pennanen ja monet muut ovat lähteneet kokeilemaan siipiensä kantavuutta. Ulkomailta tulleita merkittäviä paluumuuttajia ovat Ari Nyman (Inter), Sami Ristilä (Haka), Sebastian Sorsa (HJK), Juho Mäkelä (HJK), Markus Paatelainen (Honka) ja Jaakko Nyberg (TPS). Ari Nymanin lisäksi eniten huomiota näistä ansaitsee HJK:n kaksikko; sekä Sorsa että Mäkelä ovat paikoillaan kiistatta suomalaista parhaimmistoa. Lisäksi pitää mainita Juska Savolainen, jonka TamU sai heinäkuun loppuun asti vahvistamaan keskikenttäänsä. Tomi Petrescu viipyy omalla lainallaan Italiassa vielä jonkin aikaa kauden alusta.

Valmentajanvaihdoksia on ollut tuskin ollenkaan. Merkittävä ja erottuva nimi on kuitenkin TPS:n peräsimeen tullut Pasi Rautiainen. Mestaruusjoukkueen valmentamisesta ei hänellä toistaiseksi ole kokemusta, eikä TPS tällä hetkellä ole vastaavan hypen keskipisteessä kuin vuosi sitten Martti Kuuselan aikaan, mutta väriä on kuitenkin luvassa Aurajoen molemmin puolin. MyPan luotsina aloittaa jo kauden alusta yksin Janne Lindberg.

Kärkipää: suurten kaupunkien heiniä?

Kenties suurimmat voittajasuosikit löytyvät pääkaupunkiseudulta. Honka on muuttunut vähän, mutta kuitenkin vahvistunut (Janne Henriksson, Ville Koskimaa, Markus Paatelainen), ja materiaalin ollessa laaja joukkueen sisällä on paljon hyvää kilpailua pelipaikoista. Hongan lyhytsyöttöpeli on välillä tavannut kärsiä uinahtelusta, ja Mika Lehkosuon poppoolta kysytäänkin tasaista suorittamista. Talvikausi on mennyt hyvin, ja vaikka joukkue putosikin Liigacupissa aikaisin ja kärsi ansaitun 3-0-tappion HJK:lle, laariin tippui historiallinen La Manga -turnauksen voitto. Honka pelaa alkukauden evakossa, kun Tapiolan urheilupuistoa kunnostetaan - onko sillä negatiivinen vaikutuksensa?

Jos Honka hakee ensimmäistä mestaruuttaan, Helsingissä unelmoidaan 22:sta. HJK:n edellisestä mestaruudesta onkin jo aikaa, on palattava aina vuoteen 2003. Joukkue ei ole kokenut suuria menetyksiä. Tuomas Ahon tilalle puolustukseen tuli Lahdesta Pyry Kärkkäinen, mutta puolustus näyttää viime kauden tapaan yhä potentiaaliselta ongelmakohdalta. Hyökkäys ja keskikenttä ovat puolestaan vahvistuneet (Valeri Popovitsh, Cheyne Fowler, Sebastian Sorsa, Juho Mäkelä). Klubi on selkeä mestarisuosikki, vaikka monet aiheellisestikin epäilevät valmentaja Antti Muurisen kykyjä tosipaikassa.

Turussa ei pokaalin nosteleminen ole taaskaan poissuljettua. Inter on toki kokenut kovia menetyksiä, ja Hooiveldin ja Chatton paikkojen täyttäminen tuntuu erittäin haastavalta. Etenkin toppariosasto on kysymysmerkki. Inter on päättänyt taas vuorostaan luottaa latinoihin, ja toppariksi hankittiinkin argentiinalainen Claudio Verino. Myös Ari Nymanin paluu auttaa joukkuetta huomattavasti. Hyökkäyksessä ja keskikentällä materiaali on kunnossa ja jopa kohtalaisen laajakin. Timo Furuholm on vähän aikaa kauden alusta poissa, mutta se tuskin on katastrofi, ei se ollut viime vuonnakaan.

TPS:n puolella kaikki on myös mahdollista, kunhan henkinen puoli ja työrauha ovat kunnossa. Uudella valmentajalla Pasi Rautiaisella on hyökkäyksen puolella käytettävissään Mikko Manninen, Babatunde Wusu ja loukkaantunutta Mika Ääritaloa paikkaava englantilainen Wayne Brown, ja rahaahan mustavalkoisilla tätä nykyä on vielä lisähankintoihin. Viime kaudella heikosti toimineen puolustuksen on oltava luotettava, ennen kuin kärkipaikoista voidaan edes haaveilla. Pois lähti paljon viime kaudella pelanneita ulkomaalaisapuja. Ensimmäisen Turun derbyn Liigacupissa vei TPS nimiinsä maalein 1-0.

Ari Hjelmin Tampere United on saanut valmistautua kauteen vähin rahoin, mutta paineettomasti ja rauhassa. Liigacup on mennyt hyvin, ja uusi hyökkääjä Aleksei Kangaskolkka on jo Liigacupissa ehtinyt väläytellä osaamistaan Henri Myntin korvaajana. Myös Jonne Hjelmilta odotetaan yhä enemmän ja Juska Savolaisen lainasopimus lämmittää tamperelaisia. Joukkueen etu on se, että se on pysynyt hyvin kasassa ja mukaan on tullut myös uusia nuoria haastajia. TamU voi olla yllättävänkin vahva ensi kaudella ja taistella täysillä jopa mestaruudesta.

Toiveita ja mahdollisuuksia

Lahdessa odotellaan vielä Jari Litmasen päätöstä jatkosta, mutta ei joukkue silti ole yhden Kuninkaan varassa. Myös valmentaja Ilkka Mäkelä on löytänyt tiensä lahtelaisten sydämiin. Nuorten pelaajien taso voi heittelehtiä, mutta huippusuorituksia voidaan nähdä missä päässä kenttää hyvänsä. Toppari Toni Huuhka on läpimurron partaalla ja Eero Korte ja Konsta Hietanen pyörittelevät peliä keskikentällä. Menestysmahdollisuuksia rajoittaa hieman Rafaelin poissaolo alkukaudesta.

Pienemmillä tehdaspaikkakunnilla, eli Valkeakosken ja Myllykosken suunnilla on jokseenkin samanlainen tilanne. Menestystä ei ole hetkeen tullut, ja siinä missä MyPa on suorittanut tasaisesti kärjen takana, Haka koki viime kaudella ennennäkemättömän romahduksen. Mustavalkoisten tilanteen on selkiyttänyt Sedu Koskinen ja muutama täsmähankinta (mm. Janne Korhonen, Diego Corpache, Mika Mäkitalo), jotka taannevat paikan vähintään keskikastissa, vaikka vanha runko onkin nyt käytännössä hajonnut. MyPa on myös muuttunut paljon, mutta tilalle on kuitenkin tullut kokemusta paluumuuttajien (mm. Tuomas Aho, Tuomo Könönen) muodossa. Joukkueessa on ainesta, mutta hyökkäys on, aivan kuten Hakalla, suuri kysymysmerkki.

Pohjanmaalaisseurat VPS ja Jaro välttänevät kumpikin putoamisen. Jaron tilanne kentän puolella on huomattavasti parempi kuin kassan puolella, ja jos avainhyökkääjä Mikko Hyyrynen pysyy terveenä, joukkue napsii taas pisteitä isommiltaan. VPS puolestaan jäi viime kaudelta mieleen tylsänä 0-0-joukkueena, mutta aineksia on kyllä parempaankin, jopa ylempään keskikastiin. Uudet hankinnat Jussi Aalto, Tero Koskela ja Jani Lyyski eivät ole tusinamiehiä, ja joukkueeseen myös palaa laitapakki Ansi Agolli.

Putoamistaistelua eri puolilla Suomea

Sarjan maantieteellisissä ääripäissä Maarianhaminassa ja Rovaniemellä turvataan muukalaislegioonien varaan. IFK on hakenut vahvistuksia Ruotsista ja Itä-Euroopasta, ja joukkue voi useine lähtijöineen pahimmillaan olla putoamisvaarassa. Joukkue on kuitenkin Liigacupissa pelannut pirteästi. RoPS puolestaan hakee pelaajansa tuttuun tapaan Afrikasta, ja onpa joukossa vielä yksi korealainen maalivahtikin. Keskikentällä ei ole enää Mika Nurmelaa ja taistelu putoamisesta tulee olemaan kova.

Sisämaan seurojen, JJK:n ja KuPSin, suunnalla on ollut hiljaista. KuPSin tilanne näyttää huonolta, koska menetyksiä on paljon (mm. Ylönen, Okodugha, Pennanen) ja Liigacup on mennyt surkeasti. Valmennuspuoli myös epäilyttää; Kai Nyyssösen idealistisen taktiikan kestävyyttä saatamme taas nähdä koeteltavan liigakarsinnoissa. Nousija JJK:lta lähti Babatunde Wusu, ja vaikka hyökkäyksessä muuten onkin voimaa, joukkue voi olla uusine ulkomaalaisineenkin liigatasolle liian heikko. Uudesta KooTeePeesta on silti turha puhua. Ensimmäisen kauden joukkueet selviävät monesti pitkälle pelkällä taistelulla.

Yhteenvetona Veikkausliigan voimasuhteista voi todeta, että kahdeksalla joukkueella on mahdollisuuksia yltää kärkipäähän. Voi tosin olla, että viime kausien tapaan yksi tai kaksi joukkuetta karkaa jo jossain vaiheessa toukokuun otteluryöppyä ja muut joukkueet ryhmittyvät tasaisesti ylemmäksi keskikastiksi, joka verenhimoisesti hamuaa kärkijoukkueen päänahkaa. Häntäpää on myös tasainen, joskin JJK, KuPS ja RoPS näyttävät taistelevan putoamisesta kaikkein kiivaimmin.

Turh siis vaivautuaa katsomoihin, kun kaikki on niin tyhjentävästi tässä kirjoituksessa selitetty. No, ei vainkaan. Ei ole mitään mielenkiintoisempaa kuin se hetki, jolloin kausi lopulta alkaa ja nähdään mikä on pelkkää spekulaatiota ja mikä peliä - sitä peliä, jonka takia katsomossa lopulta ollaan.

﻿Uudet menestyjät vastaan vanhat haastajat

Uudet menestyjät vastaan vanhat haastajat