Maahiset tulevat taas

06.06.2012 - Joonas Heinonen

Irlanti tekee paluun EM-lopputurnaukseen 24 vuoden tauon jälkeen. Edellisestä MM-visiitistäkin on jo vierähtänyt kymmenen vuotta, joten vihreäpaidat ovat tällä tasolla Arséne Wengeriä lainatakseni "like a new zining". Se, millaiseksi Irlannin tämänvuotinen visiitti muodostuu, jää nähtäväksi. Ennen turnausta joukkueen pelipaidan rintamukseen voidaan kuitenkin huoletta lyödä altavastaajan leima.

Onko Irlannilla aihetta juhlaan? © ALL OVER PRESS/GETTY IMAGES

Irlanti on tehnyt uutta tulemistaan jo jonkin aikaa, oikeastaan Giovanni Trapattonin valmentajapestin alusta lähtien, eli vuodesta 2008. Se oli jo lähellä selviytyä kahden vuoden takaiseen MM-turnaukseen, mutta putosi jatkokarsinnassa Ranskalle kyseenalaisella maalilla, jota edelsi Thierry Henryn käsipalloilu.

EM2012-karsinnoissa ei kuitenkaan ollut tarvetta jossittelulle. Irlanti pelasi pitkään karsintalohkonsa voitosta, mutta jäi lopulta kahden pisteen päähän Venäjästä. Jatkokarsinnassa Irlanti kuitenkin selvitti tiensä lopputurnaukseen helpohkosti, kun se pudotti Viron yhteismaalein 5-1.

Kun catenaccio saapui Atlantin rannalle

Päävalmentaja Trapattoni on iskostanut Irlannin pelitavan tiukasti puolustusvoittoiseksi. Joukkue pelaa omilla vahvuuksillaan, eikä lähde väkisin yrittämään monimutkaista ja yltiönopeaa lyhytsyöttöpeliä. Toistaiseksi Trapattonin yhdistelmä italialaista catenaccioa ja perusbrittiläistä palloa on tuottanut tulosta.

Irlanti päästi EM-karsinnoissa, jatkokarsinta mukaan lukien, keskimäärin 0,67 maalia per peli. Lukema oli lohkokakkosista toiseksi alhaisin Kroatian jälkeen ja lohkoykkösistäkin Saksalla, Hollannilla ja Espanjalla oli korkeampi keskiarvo.

Vastaavasti joukkueen maalintekoprosentti ottelua kohden oli 14:sta karsintojen kautta kisoihin päässeestä joukkueesta kolmanneksi heikoin, Ranskan ja Kreikan jälkeen. Niinpä Irlannin otteluissa ei välttämättä kovin "iloista" futista tulla lopputurnauksessakaan näkemään - taktista oveluutta sitten senkin edestä.

Tiivis paketti kahdella pelintekijällä

Irlanti lähtee pelaamaan mitä todennäköisimmin klassisella 4-4-2:lla, tai pikemminkin 4-4-1-1:llä, jossa kapteeni Robbie Keane pelaa kymppipaikalla keskikentän ja yksinäisen piikin välillä.

Itseoikeutettuna ykkösvahtina puolustuslinjaa johtaa yli 120 maaottelun konkari Shay Given. Puolustuslinjasta löytyy Englannin Valioliigan jyriä aina John O'Sheasta Richard Dunneen. Keskikentän keskustassa puolustusvoittoisen lukon muodostaa kaksikko Glenn Whelan - Keith Andrews.

Irlannin vaarallisin ase, ja hyökkäyspelin tärkein painopiste löytyy kuitenkin vasemmalta laidalta. Spartak Moskovan äärimmäisen vikkelä ja tekninen Aiden McGeady on yhdessä Keanen kanssa Irlannin hyökkäyspelin moottori. Paljon riippuu myös siitä, kuinka hyvin McGeady saa tukea laitapuolustaja Stephen Wardilta.

Toisella laidalla Damien Duff jäänee tukemaan enemmän keskikenttää, jolloin Irlannin ryhmitys saattaa ajoittain hyökätessä muuttua enemmän 4-3-3:n suuntaan. Shane Long ja Kevin Doyle käyvät taistoa yksinäisen kärkipelaajan avauspaikasta.

Aseet löytyvät, mutta riittävätkö ne mihinkään?

Irlanti pelaa C-lohkossa yhdessä Kroatian, Italian ja Espanjan kanssa. Lohko on erittäin kova, ja vihreiden jatkopaikka olisi yllätys. Jalkapallossa kaikki on kuitenkin onneksi mahdollista.

Irlannilla on omat aseensa jokaista joukkuetta vastaan. Italian kenties nimekkäin aktiivivalmentaja Trapattoni opiskeli saapasmaan jalkapalloa jo silloin, kun nykyinen Azzurri-luotsi Cesare Prandelli potki poikasena pihapelejä Orzinuovin kaduilla.

Espanja voitti maailmanmestaruuden kaksi vuotta sitten, mutta hävisi avausottelunsa Sveitsille. Kellomaan joukkue pelasi hyvin samankaltaista puolustusbussia kuin mitä Irlanniltakin on odotettavissa. Kroatia puolestaan hyökkää hanakasti, mutta riittääkö ruutupaitojen yksilötaito Irlannin tiivistä pakettia vastaan.

Valitettavasti myös Irlannin ratkaisijat ovat vähissä. Joukkueelta puuttuu edes lähellä maailmanluokkaa oleva kärkipelaaja, ja Keane joutunee vastaamaan ainakin osittain sekä pelinrakentelusta että viimeistelystä. Lisäksi jos Christian Maggio, Álvaro Arbeloa ja kumppanit onnistuvat pimentämään McGeadyn, on Irlannin hyökkäyspeli nesteessä.

Irlannin onneksi on kuitenkin todettava, ettei kukaan odota heiltä oikeastaan mitään suurempia urotekoja.