Afrikan jalkapallolegendat, osa 1

02.01.2012 - Harri Salmiovirta (491 lukukertaa)

Futismaailma valmistautuu tammikuun lopussa käynnistyvään Afrikan Mestaruusturnaukseen tutustumalla Afrikan mantereen jalkapallolegendoihin. Ensimmäisen osan tähtinä ovat Larbi Ben Barek ja Eusebio.

Musta Helmi - Afrikan ensimmäinen supertähti

Musta Helmi - Larbi Ben Barek. [wiki (CC zero)]

Ensimmäinen Afrikan mantereelta supertähteyteen ponnistanut jalkapalloilija syntyi Ensimmäisen maailmansodan pauhujen keskelle tiettävästi heinäkuussa 1914. Tarkka syntymäaika on enemmän tai vähemmän hämärän peitossa, mutta virallisissa papereissa Haj Abdelkader Larbi Ben M'barekin syntymäajaksi on merkitty 16.7.1914. Hän syntyi Välimeren rannalle Casablancan kaupunkiin Marokossa ja tunnettiin jalkapallokentillä nimellä Larbi Ben Barek.

Larbi Ben Barek oli veneen korjaajan poika, joka oppi jalkapalloilun taitonsa Ferme Blanche'n kaupunginosan pölyisillä kaduilla. Juniorina Ben Barek pelasi FC El Ouatanen paidassa ja kiinnitti jo tuolloin eurooppalaisseurojen tarkkailijoiden huomion. Hän oli äärimmäisen taitava ja pystyi laukomaan molemmilla jaloilla. Ben Barek niitti mainetta Marokossa niin Ideal Clubin kuin myös US Maroucanen paidassa. Olympique Marseille houkutteli miestä pitkään riveihinsä, mutta Ben Barek kieltäytyi houkuttelevista tarjouksista kerta toisensa jälkeen. Vasta vuonna 1938 hän astui Djenne-nimiseen laivaan ja seilasi Välimeren pohjoisrannalle.

Ben Barekin ensimmäinen visiitti Euroopan kentille jäi kirjaimellisesti ranskalaiseksi. Mies pelasi Marseillen padassa kauden 1938-1939 ja teki 30 ottelussa kymmenen maalia. Toinen maailmansota pakotti Ben Barekin palaamaan Marokkoon, mutta yksi kausi riitti hurmaamaan ranskalaiset jalkapallofanit. "Perle Noir" eli Musta Helmi oli valloittanut jalkapalloilevan Euroopan.

Toisen maailmansodan ajan Larbi Ben Barek pelasi tutussa US Maroucanen nutussa ja palasi Ranskaan vasta vuonna 1945. Seura oli tällä kertaa Stade Francais FC, jossa mies pelasi kolmen kauden ajan. Vuonna 1948 edessä oli harppaus astetta korkeammalle tasolle, kun Ben Barek suuntasi ennakkoluulottomasti kulkunsa diktaattori Francon hallitsemaan Espanjaan. Pääkaupunki Madridista löytyi paitsi Atlético Madridin joukkue, myös valmentajavelho Helenio Herrera. Vaikka Ben Barekin debyytti La Ligassa päättyikin tappiollisesti Espanyolin kuritettua Atléticoa 4-1, niin Iberian niemimaalla ja Herreran valmennuksessa Musta Helmi pelasi uransa menestyksekkäimmät vuodet. Atlético-fanit antoivat Ben Barekille lempinimen "El Prodigio" ja Casablancan kujilta ponnistanut poika palkitsi pääkaupunkilaiset johdattamalla Atléticon kahteen peräkkäiseen liigamestaruuteen vuosina 1950-1951.

"Hän nosti pelinsä tasoa saavuttuaan Espanjaan. Ben Barek totesi, että pelin taso oli kovempi kuin Ranskassa, eikä hän halunnut, että liigassa olisi ainoatakaan häntä parempaa pelaajaa.", muisteli Herrera myöhemmin.

Ben Barek palasi Atléticosta vielä kahdeksi vuodeksi Marseilleen, ennen kuin päätti peliuransa algerialaisessa USM Bel-Abbésissa vuonna 1956. Maajoukkuetasolla Ben Barek edusti Ranskaa, jonka alaisuuteen Marokko kuului. Niinpä hän puki ylleen "Les Bleusin" paidan. Maaotteluja Ben Barekin tilille kertyi tietolähteestä riippuen 17 tai 19. Marokko itsenäistyi 9. Maaliskuuta 1956, vain muutamaa kuukautta ennen kuin Ben Barek päätti peliuransa. Vaikka Musta Helmi ei koskaan pelannut Marokon paidassa, niin hänestä tuli kuitenkin itsenäisen Marokon ensimmäinen maajoukkuevalmentaja.

Larbi Ben Barek kuoli syyskuussa 1992 ja seitsemän vuotta myöhemmin hänet palkittiin postuumisti FIFAn kultaisella ansiomitalilla eli FIFA Order Of Merit-palkinnolla, joka on korkein mahdollinen kunnianosoitus jalkapalloilussa. Myöhemmin muuan brasilialainen nimeltään Pelé tuli tunnetuksi Mustana Helmenä, mutta hän jakoi auliisti kunniaa Larbi Ben Barekille.

"Jos minä olen jalkapalloilun Kuningas, niin sinä tapauksessa Larbi Ben Barek on jalkapalloilun Jumala.", totesi Pelé

Eusébio - Mosambikin lahja Portugalille

Eusébio - Musta Pantteri [4241875738 (CC by-nc)]

Portugalin liigaan saapui pelaajia Afrikasta tasaisena virtana jo 1950-luvun alusta lähtien. FC Porto nappasi riveihinsä angolalaisen Miguel Arcanjon, mosambikilainen Matateu säväytti Belenensesissä ja hänen maanmiehensä Hilário edusti Sporting Lissabonia. Mutta vuonna 1960 Portugalin jalkapallo sai Mosambikista todellisen lahjan, kun Eusébio Da Silva Ferreira puki ylleen Benfican punaisen paidan.

Tammikuussa 1942 syntynyt Eusébio pelasi Mosambikissa Sporting Lourenco Marquesissa, joka oli Sporting Lissabonin satelliittiseura. Benfica nappasi lupaavan pelaajan paikalliskilpailijansa nenän edestä vuonna 1960. 18-vuotias nuorukainen saapui Lissaboniin joulukuussa 1960, mutta Benfica rekisteröi hänet vasta vuoden 1961 kesäkuussa. Sen jälkeiset tapahtumat ovatkin sitten portugalilaista jalkapallohistoriaa.

Eusébio iski kaudella 1961-1962 Benficalle 12 liigamaalia ja heilautti kahdesti maaliverkkoa, kun Benfica nujersi Euroopan Cupin finaalissa Alfredo Di Sfeanon Real Madridin. "Musta Pantteri"-lempinimen saanut Eusébio pelasi Benficassa kaikkiaan 15 vuotta, joiden aikana hän juhli 11 Portugalin mestaruutta ja vei joukkueensa Euroopan Cupin finaaliin vuoden 1962 jälkeen vielä kolme kertaa. Voitto Real Madridista jäi kuitenkin Eusébion ainoaksi Euroopan Cupin voitoksi. Eusébio oli monessa mielessä nykyaikaisen huippupelaajan ensimmäinen prototyyppi. Pitkä ja fyysisesti voimakas, nopea, tekninen sekä tulisesti laukova pelaaja. Hän teki Benficalle kaikki kilpailut mukaan luettuna 638 maalia 614 pelissä.

Eusébio jätti hyvästit Benficalle vuonna 1975 ja kierteli sen jälkeen vielä mm. USA:ssa, Kanadassa, Meksikossa sekä muutamassa pienemmässä portugalilaisseurassa. Peliuransa Eusébio päätti USA:n sisäjalkapalloliigan Buffalo Stallionsissa vuonna 1980.

Maajoukkuetasolla Eusébion kohtalo oli sama kuin Larbi Ben Barekillakin. Omaa synnyinmaataan Eusébio ei päässyt koskaan edustamaan, sillä Mosambik itsenäistyi vasta vuonna 1975. Portugalin maajoukkueen kiistattomana tähtipelaajana Eusébio sai kuitenkin liittää meriittilistaansa MM-pronssin. Portugali ylsi kolmanneksi Englannin kisoissa vuonna 1966 ja Eusébio voitti turnauksen maalikuninkuuden 9 täysosumallaan. Kaiken kaikkiaan Eusébio pelasi 64 maaottelua, joissa syntyi 41 maalia.

Vaikka Eusébion ura oli kaikilla mittapuilla mitattuna huikea, niin häneltä jäi kokematta suurseurat Portugalin ulkopuolella. Hän oli nuorena miehenä mm. Juventuksen ja Inter Milanin kiikarissa, mutta siirto muualle ei koskaan toteutunut. Portugalin sortohallinto pääministeri António Oliveira de Salazarin johdolla kielsi mieheltä pelaamisen maan rajojen ulkopuolella. Salazar syrjäytettiin lopulta vuonna 1968, mutta Eusébion kannalta se tapahtui liian myöhään.

"Minun ei annettu lähteä muualle. Miksi? Salazar ei ollut sen enempää isäni kuin äitinikään. Millä oikeudella hän esti lähtemiseni? Todellisuudessa hän oli minun orjuuttajani, aivan kuten hän oli koko maamme orjuuttaja.", Eusébio muisteli peliuransa jälkeen.

Afrikan jalkapallolegendat, osa 2